LOIMAA Puistokadun koulun oppilaat saavat oppitunneilla tuijotella muutakin kuin tylsän valkoisia seiniä. Näin ainakin viidessä luokassa, joihin kuusi yhdeksäsluokkalaista valinnaisen kuvataiteen opiskelijaa maalasivat muraaleja, eli seinämaalauksia.
– Suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja Anna-Kaisa Laimi kysyi, että jos Katariina (Mäkinen) maalaisi äidinkielenluokkaan kirjallisuuteen sopivan hahmon, ja sen jälkeen tilauksia alkoi tippumaan enemmänkin, kuvataiteen opettaja ja ”manageri” Päivi Viljanen kertoo vuosi sitten keväällä alkaneen urakan käynnistymisestä.
Äidinkielenluokkaan Mäkinen maalasi lukemassa olevan lapsen. Myös ikkunoiden vieressä olevat viisi tolppaa saivat ehostusta, kun niihin maalattiin kirjallisuuslajien (scifi, fantasia, romantiikka, kauhu ja rikos) mukaisia teoksia.
Muraalitilausten lisääntyessä Mäkinen sai apua muilta oppilailta, kun tämän vuoden tammikuussa mukaan liittyivät Minja Paavilainen, Pulmu Peuralahti, Petra Mäki, Senni Laiho ja Lilian Inkeroinen.
Maalatut teokset valikoitiin yhdessä opettajien kanssa. Taiteilijat saivat ideoida ja ehdottaa pääasiassa aineen sisältöihin liittyviä kuvia, joista esiteltiin hahmotelmat ennen kuvan päätymistä seinälle.
Ruotsinluokkiin maalattiin Peppi Pitkätossu ja Muumi-hahmoja, biologianluokkaan hyönteisiä ja uskonnonluokkaan opettajan mieltymyksen mukaisesti lintuja ja viidakon kasveja.
– Tiira symboloi hengen vapautta ja yleisesti vapautta. Papukaija ja tukaani symboloivat osaltaan moninaisuuden rikkautta, lintuihmiseksi tunnustautuva uskonnonopettaja Hanna Leminen selventää.
Maalausurakan oppilaat suorittivat osittain kuvataiteen tunneilla ja suurilta osin myös vapaa-ajalla koulun jälkeen.
– On ehkä hieman haikeaa täältä lähteä. Päivi on tässä ollut isona apuna. Mullakin on näihin kulunut melkein 200 tuntia vapaa-aikaa, että en välttämättä olisi jaksanut ilman hänen apuaan, Katariina Mäkinen kertoo.
– Oppilaat ovat osoittaneet ikäisikseen todella suurta motivaatiota ja tsemppiä, kun ovat jääneet koulun jälkeen näitä tekemään, Viljanen kiittää.
Tutumpien akryyli- tai öljyvärien sijaan muraalit maalattiin ”jollain rautakaupan seinämaaleilla”, jotka käyttäytyvät eri tavalla kuin tutummat maalit. Myös sävyjen sekoittamisen taiteilijat saivat harjoitella itse, kun käytössä oli viisi maalipurkkia (keltainen, sininen, punainen, musta ja valkoinen).
– Ne maalit ovat todella tönkköjä, eivätkä käyttäydy ollenkaan samalla tavalla. Ihailen heidän rohkeuttaan suuresti, että lähtevät koulun seinään maalaamaan vierailla maaleilla ja tekniikoilla, Viljanen kertoo hattua nostaen.
Rohkeutta on kasvattanut kannustava ilmapiiri ja riittävän vapaat kädet. Mäkinen kertoo ensimmäisen työn kanssa olleen hieman epävarma olo, mutta töiden edetessä ja aikataulujen helpottaessa hommat luonnistuivat hienosti.
– Oli aika iso askel lähteä maalaamaan tänne seinille. Varsinkin, kun ensimmäisessä maalauksessa oli ihminen, eli siihen täytyi tulla kasvotkin vielä.
– Muiden kanssa ollut aika paljon itsevarmuutta, että ne tulee kuntoon. Ja jos ei tule, niin sitten Päivi on auttanut.
