LOIMAA/TAIDETALO Jo aivan pienestä Pirkko Siivonen-Takku on ollut taiteen parissa. Hänen Turussa asunut äitinsä opiskeli Turun piirustuskoulussa jo ennen tyttären syntymää. Sodan alettua opinnot keskeytyivät, mutta taide jäi elämään. Myöhemmin sitä syntyi rinta rinnan, kun äiti ja tytär maalasivat akvarelleja.
Varsinaisen ahaa-elämyksen akvarelleihin Siivonen-Takku sanoo saaneensa kuitenkin kansakoulunopettaja Suoma Ikolalta, joka oli tuonut kerran orvokkeja malliksi.
– Edessäni oli vesivärit, sivellin ja paperiarkki. En yhtään tiennyt, mitä niiden kanssa tehdään.
Kun opettaja sitten näytti, miten väriä pyöritetään vesivärinapista siveltimeen, maalataan orvokinlehti ja samalla siveltimellä poistetaan väri, jotta saadaan lehtiruoti näkyviin, Pirkko sai juonesta kiinni.
Maalaamisessa hänelle on aina ollut tärkeää näkeminen. Jo lapsena hän ihmetteli vaikkapa männynrunkoja, joissa oli mitä merkillisimpiä kuvioita.
– Sen vuoksi olen aina tykännyt maalata ulkona, koska siellä näkee aivan eri lailla.
Metsämaalla alakouluikäisena ja myöhemmin Turussa asunut Pirkko pääsi opiskelemaan äitinsä lailla Turun piirustuskouluun 1960-luvun puolivälissä. Sitä ennen hän oli kuitenkin valmistunut apuhoitajaksi ja työskenteli siinä vaiheessa Tyksin silmäosastolla. Kahden vuoden opintojen jälkeen hän anoi virkavapaata kolmannelle vuodelle, mutta sitä ei myönnetty. Niinpä hän päätyi irtisanoutumaan hoitajan työstään.
Elämä kuljetti nuorta naista ja taideopintojen jälkeen hän päätyi Etelä-Ruotsiin erään batiikkitaiteilijan apulaiseksi. Palattuaan sieltä kahden ja puolen vuoden jälkeen Suomeen hän huomasi pian, että taiteilijaelämä ei elättänyt. Onneksi taskussa oli hoitajan koulutus, ja Siivonen-Takku pestautui vanhaan harjoittelupaikkaansa Metsämaa-Ypäjän kunnalliskotiin, jossa hän oli ollut jo 15-vuotiaana.
Hoitoala on tarjonnut Pirkko Siivonen-Takulle paitsi elannon myös ihmisläheisen ammatin. Maalaaminen taas on ollut tapa elää ja olla tässä maailmassa. Henkireikäkin.
Elämään on mahtunut myös montaa muutakin asiaa, kuten tytär Suvi-Päivi, kymmenkunta samojedinkoiraa ja kohtalokas tanssiharrastus, josta löytyi aikanaan tuleva mies, Leo Takku.
Kun keskiviikkona auenneen Matkan varrelta -näyttelyn ajankohta selvisi, Pirkko Siivonen-Takku myöntää vatsassa olleen siitä lähtien hiukan perhosia.
Teoksia on kasattu omista ja kaupungin kokoelmista. Valintavaiheessa niitä oli vielä yli 200, mutta näyttelyyn niitä päätyi reilu 30. Vanhin taulu on vuodelta 1962, ja sen nimi on Joen rannalta.
Heinäkuun viimeisenä päivänä 80 vuotta täyttävä taiteilija sanoo, ettei varsinaisesti juhli tasavuosiaan.
– Valitsin näyttelyni teemaksi elämän kulun, ja taulut kertovat sen, mitä olen saanut aikaiseksi.
Pirkko Siivonen-Takun Matkan varrelta -taidenäyttely on esillä Loimaan taidetalossa 9.9. saakka.