Maataloushistoriaan erikoistunut tutkijatohtori Kirsi Laine pohtii Loimaan Lehden Suvilehdessä , että missä vaiheessa historiaamme olemme kääntäneet selkämme alueemme joille. Joista puhutaan vähän ja niitä käytetään vähän.
Monia hyviä aikomuksia jokien eteen on seudulla ollut. On muun muassa puhuttu jonkinlaisesta yhteisestä viihtymispaikasta jokirantaan keskustaan. Aiotulla paikalla on edelleen (sinänsä kyllä hyvinkin tarpeelliset) kierrätysastiat.
Tänä keväänä ranta-asukkaita on harmistuttanut Vesikosken ja Juvan alueilla veden vähyys joessa ( LL 6.6.). Vettä on ollut niin vähän, että laiturit ovat olleet kuivalla maalla viikkoja. Padon hoidosta vastaa Nordic Traction, jonka mukaan tänä keväänä padolle tuli jokea pitkin tavallista enemmän ”roinaa”. Sahattuja puita, laitureita ja jopa jonkinlainen hallinovi on pitänyt raivata rakenteista pois ja tavaran arvellaan myös rikkoneen padon rakenteita.
Siivous- ja korjaustoimille on syytä toivoa pikaista etenemistä niin ihmisten kuin myös simpukkakannan vuoksi, joessahan asustaa harvinaisia vuollejokisimpukoita. Samoin on syytä toivoa vauhtia jo vuosia jatkuneille keskusteluille padon muuttamisesta esimerkiksi pohjapadoksi.
Paljon on vettä virrannut Loimijoessa, ja toivottavasti saa jatkossakin virrata alueemme iloksi. Muuta sinne ei ole syytä ajaa.
Virta ei vie pois näkyvistä sitä, miten vesistöjämme kohtelemme.