Viisi Vekkulia, Krekilän myllyn kesäteatteri. Ohjaus Pasi Lappalainen. Käsikirjoitus Agapetuksen näytelmän pohjalta Pasi Lappalainen. Tekniikka Reni Vihava. Puvustus ja lavastus Työryhmä.
Siitä mitä tapahtuu, kun viisi miestä eristetään hoitolaitokseen toipumaan, saisi monta erilaista näytelmää. Krekilän myllyn kesäteatterin Viisi vekkulia -näytelmän miehet eivät oikein kykene hoitamaan omia eikä yhteisiä asioitaan asiallisesti ja turvautuvat siksi monimutkaisiin kehitelmiin, jopa juoniin.
Ja saavat asiat tietenkin vielä enemmän solmuun…
Herkullisimmillaan Viisi vekkulia on, kun naiset pistävät miehiin vauhtia. Hoitolan johtajatar Harava (Kaija Tammivaara) henkii ja hönkii väärinkohdelluksi tulemistaan mahtaillen ja neiti Kärppä (Hannele Vainio) ensin uhriutuu ja sitten sisuuntuu mainiosti. Neiti Niemisen (Kirsi Toivanen) hurjan nuoruuden paljastuttua löytyy yhdestä vekkulista (Teppo Heikkilä) kykyä kommunikoidakin.
Vauhtia saisi vekkuleihin muuten löytyä vähän lisää ja varmaan löytyykin, kun esityskerrat ensi-illan jälkeen karttuvat. Viisi vekkulia ei kaipaa kohellusta tai mekastusta mutta hyötyisi terävöittämisestä ja korostuksista, jotta hauskuudet tulisivat vielä paremmin esiin ja katsojan korviin.
Monista aiemmista vuosista poiketen katsomo on sijoitettu rinteen sijasta lähelle myllyrakennuksia ja sen edessä olevaa lavaa. Takimmaisilta penkkiriveiltä voi muiden katsojien takaa olla hankala nähdä hieman syvennyksessä olevan lavan tapahtumia.
Alkuperäisen Agapetuksen näytelmän vanhainkodin sijaan Krekilän vekkulit ovat burn outista kärsiville tarkoitetussa hoitolassa. Loppuunpalamisen teemoja tai vekkulien elämäntarinoita ei kuitenkaan liiemmin esittelyjen jälkeen juuri syvennetä.
Joku voisi sanoa, että miksi tarvitsisikaan, sillä miesten hyvinvointi ja pahoinvointi näyttää eniten riippuvan ruoasta ja sen tasosta, jonka turvatakseen miehet ovat valmiita melkoisiin urotekoihin – kuten sanomaan mielipiteensä suoraan ääneen, pyytämään anteeksi ja altistamaan itsensä jopa avioliitolle.
Kati Uusitalo