ORIPÄÄ Huomenna 50 vuotta täyttävä oripääläinen Anne-Mari Kaarto sanoo olevansa uuden elämänvaiheen edessä, kun lapset ovat muuttamassa omilleen. Vanhempi poika Niko, 21, lähti jo vuosi sitten Tampereelle opintojen perässä ja nuorempi poika Joonas, 19, astui armeijan harmaisiin heinäkuun alussa. Kaarto naurahtaa, ettei ollut aivan tajunnut, kuinka pitkä napanuora hänellä lopulta oli omiin lapsiinsa.
– Täytyy myöntää, että se hiukan yllätti.
Ensin hän ajatteli viettää syntymäpäiviään hyvin pienimuotoisesti, mutta perheen miesväki oli asiasta toista mieltä. Puoliso Juha Isotalo ja pojat nimittäin halusivat, että juhlat pidetään, kun kesäkin on kauneimmillaan.
– Olen kutsunut juhliin lähimmät ystävät, tutut, sukulaiset ja työkaverit, hän kertoo ja sanoo vieraita tulevan tänään Yläneen Suvirantaan noin 60.
KUNNALLISPOLITIIKASSA jo lähes kaksi vuosikymmentä vaikuttanut Anne-Mari Kaarto sanoo lähteneensä aikanaan mukaan, koska häntä pyydettiin. Päätöstä saattoi jouduttaa myös verenperintö, sillä Yläneeltä lähtöisin olevan Kaarron äidinisä sekä isän isoisä ovat olleet aikanaan mukana kuntapolitiikassa.
Kaksi vuotta sitten käytyjen vaalien jälkeen hänelle tarjottiin kunnanhallituksen puheenjohtajan nuijaa.
– Kun suostuin siihen, en aivan tajunnut, mihin ryhdyin, hän toteaa ja viittaa välillä suuriakin kuohuja nostaneisiin aiheisiin Oripäässä.
Toisaalta tiukat paikat ovat myös kasvattaneet, ja hän sanookin löytäneensä itsestään aivan uusia puolia.
– Ikävätkin asiat pitää hoitaa, vaikka päätökset eivät aina miellytä kaikkia, hän tietää.
Kaarto painottaa, että päätökset tehdään kuitenkin aina kuntalaisten näkökulmasta ja heidän parhaakseen. Lisäksi Oripäässä jokaisella päättäjällä on yhteinen päämäärä: säilyttää kunnan itsenäisyys.
Vaikeista päätöksistä huolimatta Kaarto kokee kuntapolitiikan antaneen enemmän kuin ottaneen. Se on ollut myös varsin opettavaista, sillä asioista pitää ottaa selvää ennen kuin mitään lähdetään nuijimaan.
– Kun pohjaesitys tuodaan eteen, pitää osata esittää oikeita kysymyksiä. Siksi on tärkeä ottaa selvää, mihin esitetyt asiat perustuvat.
Nuoria hän toivoisi enemmän mukaan, jotta hekin oppisivat, miten päätökset syntyvät ja mihin ne perustuvat.
TYÖURANSA Kaarto on tehnyt sairaanhoitajana valmistuttuaan ammattiin vuonna 1999. Valinnan hän sanoo olleen aikanaan selvä, sillä toisten auttaminen ja ikään kuin oman käden jäljen näkeminen on hänestä palkitsevaa. Uran ensimmäiset vuodet hän työskenteli Loimaan aluesairaalan kirurgisella vuodeosastolla sekä päiväkirurgian yksikössä.
Hänen erikoistumisalansa on leikkaus- ja anestesiasairaanhoitaja, mutta myöhemmin hän on kouluttautunut vielä hygieniahoitajaksi.
– Varsinaista potilastyötä en ole tehnyt enää yli kymmeneen vuoteen, vaan laadin ohjeita henkilökunnalle ja myös koulutan heitä hygienia-asioissa, hän kertoo ja sanoo olevansa nykyään Tyksissä.
Hygieniahoitajaksi Kaarto sanoo ajautuneensa sattumien kautta, mutta olleensa enemmän kuin tyytyväinen uran saamaan käänteeseen. Hän löytää siitä myös yhtymäkohtia kuntapolitiikkaan, sillä molemmissa asioista pitää ottaa selvää ennen kuin toimitaan.
– Tämä on ollut mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa.
VAIKKA puolivälin rajapyykki onkin nyt ikävuosien osalta käsillä, kriisistä ei Kaarron mukaan ole tietoakaan. Eniten häntä hämmästyttää ajan kuluminen, mikä tulee ilmi lähinnä lasten kasvaessa.
– Vastahan he olivat ihan pieniä, hän päivittelee.
Tulevaisuuteen hän ei ole asettanut suurempia tavoitteita, mutta toiveena on pysyä terveenä. Kun työltä ja politiikalta jää aikaa, Kaarto viettää sen miehensä kanssa keväällä hankittujen sähköläskipyörien selässä. Lisäksi he viihtyvät Yläneellä, sillä miehen yrityksen omistama juhlapaikka Suviranta työllistää heitä mukavasti.
– Paikan hiljaisuus ja täällä puuhastelu ovat hyvää vastapainoa kaikelle muulle, hän vielä kiittelee.