LOIMAA Jos vastaan on tullut pyöräilijä, jonka selkärepusta pilkistää pieni, pörröinen ja mitä söpöin nappisilmä, ei näköhavainto ole ollut väärä.
Kyseessä ovat mitä luultavimmin Paula Myllyoja ja Nappe-koira, jotka tutustuvat uuteen kotiseutuunsa fillaroiden. Pisimmillään he käyvät reilun kolmen tunnin pyörälenkeillä Huittisissa, jolloin kilometrejä kertyy lähes 50.
Tutuiksi ovat tulleet myös lähikadut, joskin Myllyoja suosii hyväkuntoisia asfalttireittejä, joita hän kaipailee löytävänsä enemmänkin.
– Mellilään menee kivat tiet, siellä on tosi kaunista, ja Hirvikoskella olen vaan suhannut katuja, että oppisin, millaista täällä on. Myös Ypäjänkylässä oli hieno ajaa, vaikka tiet eivät ihan priimakunnossa olleetkaan.
Myllyoja on aina ollut innokas pyöräilijä ja siksi hän päätti viime syksynä kokeilla, mitä pomeranian-rotuinen Nappe pitäisi samasta lajista. Suunnitelmaa varten hän oli hankkinut repun, jossa koira kiinnitetään valjaista turvavyöhön.
– Aluksi Nappe ei tykännyt, mutta tajusin, ettei se nähnyt kunnolla. Sitten hoksasin, että repun saa auki niin, että koira saa pään ulos.
Pienen miettimistauon jälkeen Nappe innostui pyöräilystä niin, että se on omistajansa mukaan siitä ihan fiiliksissä. Repussa meno on viileää ja tarjoaa katseltavaa.
– Jos näkyy koiraa, lehmää tai uusinta suosikkia eli robottiruohonleikkuria, niin jokainen ohikulkija täytyy erikseen ilmoittaa piipittämällä. Sanommekin Nappea päivystäjäksi, Myllyoja nauraa.
FILLARIN lisäksi Nappe hengaa mielellään lautan, raitiovaunun tai vaikka puimurin kyydissä. Liikkuvan elämäntavan on syytä tulla tutuksi, sillä koiran omistajat Paula Myllyoja ja Mauri Kurppa ovat ammattiurheilijoita, jotka saattavat vaihtaa asuinpaikkaa vuosittain.
Myllyoja on Suomen naisten jalkapallomaajoukkueesta Helmareistakin tuttu maalivahti, joka aloittaa syksyllä toisen kautensa Kreikassa thessalonikilaisessa suurseura PAOK FC:ssä. Aiemmin hän pelasi Espanjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla RCD Espanyolissa sekä italialaisessa Pink Barissa. Kurppa taas on lentopalloilija ja oli viime kauden passarina Kyyjärven Kyvyssä, vielä uudesta pelipaikasta ei ole tietoa.
Vuosi sitten syksynä pariskunta löysi yhteisen tukikohdan Loimaalta, Kurpan kotikaupungista.
– Loimaa on urheilijalle tosi upea paikka, täällä on hyvät mahdollisuudet liikkua ja jopa urheilla. Vaikka paikkakunta on pieni, näkee hyvin, että täällä on ollut ja on pääsarjatason joukkueita, Myllyoja sanoo.
Viime keväänä hän voitti joukkueensa PAOK FC:n kanssa Kreikan mestaruuden, ja myös ensi kaudella on tarkoitus tuoda kulta kotiin. Joukkueen toisena tavoitteena on läpäistä Mestarien liigan karsinnat syyskuun alussa.
– Sitä varten olen treenannut kesällä tavallistakin kovempaa.
Pian käynnistyvä kausi on Myllyojalle viides vuosi ulkomailla, mikä on hänelle raikasta vaihtelua 19 vuoden kotimaan pääsarjan jälkeen.
– Suomessa ollaan tosi säntillisiä ja noudatetaan ohjeita. Valitettavasti se näkyy myös niin, että suuri osa pelaajista opiskelee, ja se verottaa, koska ihmisellä on tietty määrä energiaa. Kun itsekin aloin keskittyä pelkkään urheiluun, alkoi tulosta tulla erilaisesti.
AMMATTIURHEILUN yksinäisyys ja jatkuvat poissaolot läheisten luota olivat pääsyy siihen, miksi Myllyoja päätyi hankkimaan lemmikin noin vuosi aikaa. Hän pohti asiaa tarkkaan ja kertookin yllättyneensä siitä, kuinka paljon iloa Nappe on tuonut.
– Minulla oli viisi vuotta koiratili. Ihmiset säästävät asuntoa varten, mä säästin koiraan.
– Viime talvi menikin Kreikassa huomattavasti paremmin, kun oli muutakin mietittävää kuin kapea urheilijan elämä. Oli pentu, josta pitää huolta, ja kotona aina iloinen vastaanotto, oli treeneissä tapahtunut mitä tahansa.
Saviseutuun tutustumista kaksikko aikoo jatkaa pyöräillen ja muutama muukin kohde on mielessä. Vielä heinäkuussa Myllyoja kuitenkin lähtee Kreikkaan etukäteen ennen muuta perhettä.
– Olen jo koettanut halata Nappea extrana.
