Esteettömyys ja saavutettavuus ovat sanoja, joilla on tärkeä merkitys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan esteettömyys on perinteisesti määritelty kaikenlaisten ihmisten huomioon ottamiseksi fyysisessä ympäristössä. Esteettömässä ympäristössä kaikilla tulisi siis olla yhdenvertaiset lähtökohdat toimia itsenäisesti riippumatta esimerkiksi mahdollisesta vammasta. Esteettömyys ja saavutettavuus mainitaan myös YK:n vammaisia ihmisiä koskevassa yleissopimuksessa.
Onko se sitten niin ylitsepääsemätöntä, ettei aina voida ottaa ihan kaikkia huomioon?
Toisille se on juuri sitä, ylitsepääsemätöntä. Me kaikki voisimme hetkeksi asettua ajatuksissamme esimerkiksi Olavi Leinon asemaan ja pohtia, kuinka vaikeaa on, kun ei pääse itsenäisesti liikkumaan ulos kotoa. Omia tarpeita ei pitäisi joutua perustelemaan aina uudelleen ja uudelleen.
Saavutettavuudesta tulisi huolehtia myös muutoin kuin rakennetussa ympäristössä. Usein emme tajua kiinnittää huomiota siihen, että kaikilla tulisi olla myös yhdenvertainen pääsy viestinnän ja tiedottamisen sekä esimerkiksi sähköisten palveluiden piiriin. Esteettömyyden ja saavutettavuuden näkökulmasta yhteiskunnassa riittää edelleen kehitettävää – useammallakin osa-alueella. OT