Loimaa
Yleensä on totuttu ajattelemaan, että patsaita ja muotokuvia tehdään valtakunnan merkkihenkilöistä.
Loimaan Taideryhmässä asia nähdään toisin. Ryhmä on osa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen työllisyyttä edistäviä ryhmätoimintoja ja ryhmän taidenäyttely avautuu ensi viikolla Alastaron kirjastossa.
Yksi sen keskeinen teos on ison torven muotoinen, kierrätysmateriaalista tehty patsas.
– Torvi kantaa äänemme kuulijoiden korviin, ryhmän ohjaaja ja työtoiminnan ohjaaja Tiina Sinervo-Nicol kuvaa ja toteaa, että pitkäaikaistyöttömien todellisuutta pitää avata yhteiskunnan vaikuttajille ja päättäjille ja tuoda työttömien ääntä kuuluviin.
Näyttelyssä voikin kaikein aistein tutustua ryhmäläisten tarinoihin. Sanallisten, kuvallisten ja musiikillisten potrettien paljastus tehdään fanfaarin säestyksellä.
Sekin on itse tehty.
Sävelletty ohjelmoimalla, selittää sen tehnyt Kati Ventelä , yksi ryhmän jäsenistä.
Kuntouttavan työtoiminnan ryhmiin tullaan TE-toimiston tai tutummin työkkärin kautta. Nyt ryhmät ovat Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (Varha) toimintaa, mutta ennen vuodenvaihdetta niiden toimintaa organisoi Loimaan kaupungin työllisyyspalvelut.
Jokaiselle työttömälle tehdään aktivointisuunnitelma ja asetetaan tavoite tai tavoitteita, joihin pääsemisen arvioidaan auttavan työllistymisessä.
Tiina Sinervo-Nicol arvioi, että Loimaalla ihmisiä on hyvin saatu tulemaan työtoiminnan ryhmiin ja ryhmistä eteenpäin esimerkiksi koulutukseen tai töihin – taideryhmästäkin on ehditty lähteä opiskelemaan kesken näyttelyn valmistelemisen.
Hän on nähnyt, miten pitkäaikaistyöttömillä voi olla esimerkiksi pelkoja muiden ihmisten kanssa toimimisesta.
– Moni ajattelee, ettei kukaan usko hänen kykyihinsä tai osaamiseen.
Riittämättömyys on se taakka, jonka olkapäälläsi kannat , todetaan eräässä työttömän tarinassa.
Turhaksi haukkuvat, mitäänsaamaattomaksi latistavat ja nurkassa lojujaksi kiroavat. Pelkkänä taakkana siis olemassa sekä tilastoissa riippumassa.
Työttömät nähdään Tiina Sinervo-Nicolin mielestä usein vain liikaa maksavana kulueränä ja liian usein ihmiselle sanellaan se, mikä hän on.
– Terve, sairas, hullu, laiska, hän luettelee työttömille usein annettuja leimoja ja toivoo, että enemmän kuultaisiin ihmisiä itseään, kun päätetään heidän asioistaan – eikä sekään haittaisi, jos kuntouttavaa työtä tekevien näkemyksillekin kallistettaisiin korvaa.
Taideryhmässä on etsitty minää ja uskoa itseen.
– Valoa on tunnelin päässä, Satu Nuoranne tuumiikin tilanteestaan.
Hän kokee ryhmän ansiosta koko persoonansa muuttuneen: hän on tullut iloisemmaksi ja energisemmäksi ja paljastaa näyttelyn tarinassaan, että on löytänyt kuvataiteesta elämisen ilon ja värejä elämäänsä.
– En olisi uskonut, että tällainen ryhmä on olemassa, kun tänne pääsin. On ihanaa tehdä töitä ja jutella ihmisten kanssa.
Tiinaa pitää sitten kehua, hän evästää vielä jutuntekoa.
Valmentajaksi Tiina Sinervo-Nicol itseään nimittää. Taiteen tekemisen rinnalla on tuotu esiin arjen hallinnan taitoja ja oman hyvinvoinnin tärkeyttä, mutta myös koko ajan tuettu kunkin itsensä kehittämisen halua ja tahtoa.
Uppouduttu esimerkiksi digitaalisiin mahdollisuuksiin tehdä teoksia ja tuoda niitä esille.
– Katikin otti tuosta vaan selvää qr-koodien tekemisestä, ohjaaja iloitsee.
Kati Ventelä sanookin tietoteknisten valmiuksiensa parantuneen, sillä vaikka hän onkin jo julkaissut monta runoteosta ja tehnyt lausuntavideoita, näyttelyä varten piti perehtyä moneen muuhunkin asiaan.
Näyttely ei jätä kokijaansa, kun hän poistuu kirjastosta. Jokainen kävijä saa mukaansa lapun, ryhmän jäsenten tarinat ja niitä varten tehty musiikki on kätketty kännykällä skannattavan koodin taakse, jotta ne voi kokea vielä kotonakin.
– Nauti, kosketu, lue ja kuuntele.
Loimaan taideryhmän yhteisötaidenäyttely 7.9.–5.10. Alastaron kirjastossa, Vahvalantie 5.