Kukapa meistä (ainakin keski-ikäisistä) ei olisi arjen tohinoissa tokaissut, että muisti pätkii – ja vähintään mielessään ollut huolissaan siitä, että kertooko jonkun nimen tai yksityiskohdan unohtaminen alkavasta muistisairaudesta.
Jokainen unohdus ei suinkaan nimittäin kerro. Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen tilaisuudessa valotettiin muistisairauksiin liittyviä muutoksia ihmisen käyttäytymisessä ja vinkattiin siitä, mitä kannattaa läheisenäkin huomioida (s. 3).
Kun Suomessa on lähes parisataatuhatta muistisairasta, sairaus koskettaa jollakin tavalla lähes jokaista meistä. Joko läheisiä, tuttuja tai ehkä jopa työkavereita. Muistiyhdistyksen tilaisuuden vinkeissä oli monta huojentavaa kohtaa muistisairaan kohtaamiseen ja hänen läheisenään elämiseen – kaikki sairastuneet eivät esimerkiksi välttämättä saa hankalia oireita.
Vaikka kirjoitammekin tässä muistisairauksista, joita kyllä esiintyy työikäisilläkin, niin alkavalla Vanhustenviikolla on syytä muistaa, että ikäihminen on muutakin kuin sairautensa ihan kuin me muutkin. Vanhuksia on yhtä lailla monenlaisia kuin meitä kaikkia muitakin.
Ikäihmisiä ei ole valettu yhdestä muotista, eikä heitä sellaiseen ole syytä sysätäkään.
Ennemminkin kannattaa iloita siitä, miten monissa rooleissa Loimaan seudullakin toimivat ihmiset, joiden ikä alkaa seitsemällä, kahdeksalla ja jopa ysillä.