Risukeittimellä on yksi etu ylitse muiden: polttoainetta löytyy kaikkialta – katso helpot retkireseptit

0
Matilda Myllymäki lisää oksia risukeittimeen, kun herkkusienet kypsyvät folionyytissä.

Kalleimmat kaasutoimiset retkikeittimet maksavat satoja euroja, mutta säästäväinen vaeltaja askartelee risukeittimen säilyketölkistä tai teräksisestä aterinkuivaimesta. Helpommalla toki pääsee ostamalla kaupasta risukeittimen. Sellaista kokeilimme Auran Eräkurkien partiolaisten kanssa.

Eräkurkien Matilda Myllymäki toteaa risukeittimen valttikorteiksi pienen koon ja keveyden. Viidestä pellinpalasta koottava keitin mahtuu palasteltuna vaikka kuplamuovikirjekuoreen, eikä se paina kuin 500 grammaa.

Myllymäki on käyttänyt risukeitintä lähinnä kahvinkeittoon, mutta hän tietää minimalistiseen varusteluun pyrkivien vaeltajien kokkaavan risukeittimen ja peltimukin turvin aterioita. Parhaimmillaan risukeitin on Myllymäen mielestä silloin, kun valmistettavan ruoan määrä on pieni, eikä kiire paina päälle.

Risukeittimen polttoaine on kerättävissä vaellusreitin varrelta. Auran Eräkurkien Vilma Toivonen kehottaa silti poimimaan reilun määrän oksia jo kotipihalta ja katkomaan sekä kuivaamaan ne sisätiloissa ennen retkeä.

Kun tulen on saanut syttymään ja palamaan kunnolla, keittimen pesään voi lisätä kuivaamattomiakin oksia.

Partiolaiset vinkkaavat, että risukeitinkokkien arvostama joululahja on klapeista tehdyt pienoispolttopuut. Ne palavat pidempään kuin risut ja tikut.

Käyttääpä sitten oksia tai pienoisklapeja, keittimen liekki loimuaa puhtaammin ja se on kuumempi kuin vastaavankokoisessa avotulessa.

Keittimen varjopuoli on, että risuja on syötettävä tulipesään taukoamatta, mikä haittaa keskittymistä ruoanlaittoon. Niinpä aterioiden raaka-aineet kannattaa esivalmistella kotona ja monimutkaiset reseptit on syytä unohtaa.

Myös sopivan kokkauspaikan etsiminen vie aikaa. Keittimelle kun on löydettävä paljas kallioalusta tai hiekkapinta. Sammalikkoon asetettu risukeitin sytyttää aluskasvillisuuden helposti palamaan.

Risukeitin kuumenee ja myös jäähtyy nopeasti. Tuhkat pääsee tyhjentämään noin 15 minuutin päästä liekkien sammuttua.

Risukeittimen käyttö

  • Keitin tulee asettaa kiviselle tai kasvittomalle alustalle.
  • On verrattavissa avotuleen ja sen käyttöön tarvitaan maanomistajan lupa.
  • Metsähallituksen linjauksen perusteella risukeittimen käyttö on sallittua valtion mailla siinä missä liikkuminenkin, poikkeuksena ne luonnonsuojelualueet, joissa tulenteko on kielletty.
  • Tuhka voidaan haudata maahan, kun se on täysin jäähtynyt.
  • Paras tapa jäähdyttämiseen on kastella tuhka runsaalla vedellä.
  • Risukeittimen käyttö on kielletty ruohikko- ja metsäpalovaroituksen aikana.
  • Lisätietoja esimerkiksi Luontoon-sivustolta.
Helpoimpia risukeitinherkkuja on foliossa kypsennetyt sinihomejuustoherkkusienet.

Suomen partiolaisten hallituksen linjauksen mukaisesti Auran Eräkurjet kokeilivat laittaa risukeittimellä kasvisruokaa: einespyöryköitä, kasvisnakkeja, sinihomejuustolla täytettyjä herkkusieniä sekä grillattuja hedelmiä.

Lämpöä risukeitin tuottaa siinä missä perinteiset retkikeittimet, mutta sen liekkiä ei voi säätää. Kypsentäminen risukeittimellä onnistuu parhaiten, kun ruoan asettaa foliopalan keskelle ja muotoilee kääreestä tiiviin nyytin. Näin esimerkiksi kasvispyöryköistä tuli höyryävän kuumia melkeinpä samassa ajassa kuin mikroaaltouunissa.

Myös sinihomejuustolla täytetyt herkkusienet kypsyivät näppärästi foliossa, samoin siirapilla höystetyt hedelmät. Mitä tiukemmin nyytti suljettiin, sitä mehevämpää ruokaa oli tarjolla.

Kasvisnakeista kehkeytyi fiasko. Osa niistä hävisi mustana savuna taivaan tuuliin. Yksi puoli nakeista paloi kiinni folioon ja toinen näytti raa’alta.

Aterioinnin päätteeksi partiolaiset totesivat risukeittimen olevan jatkuvasyöttöinen on–off-vekotin. Joko liekki nuolee ritilällä kypsyvää ruokaa tai sitten liekkiä ei ole lainkaan. Kunnollinen hiillos jäi syntymättä.

Mikäli ei halua käyttää foliota, keitot tai pelkkää kuumaa vettä vaativat pussiateriat valmistuvat risujen voimalla yhtä helposti kuin perinteisillä retkikeittimillä.

Pihdit olivat tarpeen, kun Matilda Myllymäki, Martta Peltoniemi ja Oona Keiras siirsivät kuumat sienet lautasille.
Oona Keiras ja Martta Peltoniemi asettavat kasvispyöryköitä foliolle. Risukeitin on heille molemmille sangen uusi tuttavuus.

Ehkä merkittävimmäksi risukeittimen ja perinteisen retkikeittimen väliseksi eroksi Martta Peltoniemi ja partiokaverinsa Oona Keiras tuumasivat sen, että Trangian kanssa puuhatessa saattaa selvitä puhtain käsin, kun taas risukeitinkokin sormet mustuvat noesta ennemmin tai myöhemmin.

Toinen ero on kahva tai pikemminkin sen puute. Kahva kuuluu tavanomaisten retkikeittimien varusteisiin ja sillä voi tarttua kuumiin kattiloihin, paistinpannuihin sekä itse keittimeen. Risukeittimien mukana sellaista ei yleensä tule. Niinpä folionyyttien nostamiseen ja kääntämiseen kannattaa käyttää grillipihtejä.

Vaikka risukeitin ei ole yhtä vaivaton ja nopea kuin kaasu- ja polttonestetoimiset sisarensa, oksien polttamisesta syntyvä pienoinen liekkimeri sekä tunnelma ovat partiolaisten mielestä omaa luokkaansa. Risukeitin on myös sikäli turvallinen, ettei se räjähdä tai leimahda eikä sen käyttämisestä synny jätettä. Vahvana risukeitintä puoltavana seikkana partiolaiset pitävät helposti saatavilla olevaa, uusiutuvaa polttoainetta.

Martta Peltoniemi totesi, ettei risukeitinkokki selviä puhtain sormin.

Helppoa retkiruokaa

Grillatut herkkusienet

  • Poista isojen herkkusienien kannat.
  • Ripottele sienten sisälle aurajuustomuruja.
  • Sulje sienet tiiviiseen folionyyttiin.
  • Kypsennä nyyttiä risukeittimellä joitakin minuutteja.

Hedelmäinen jälkiruoka

  • Pilko tuoreet aprikoosit, luumut, nektariinit sekä omenat muutaman sentin kokoisiksi palasiksi.
  • Aseta hedelmät foliolle ja kaada päälle ruokalusikallinen siirappia.
  • Sulje nyytti tiiviisti ja kypsennä risukeittimellä muutama minuutti.
  • Tarjoa kermavaahdon kera.

Letut yhdelle

  • Vatkaa 1 kananmuna kulhossa ja lisää joukkoon reilu 2 dl maitoa, reilu 1 dl vehnäjauhoja, 0,5 rkl sokeria ja ripaus suolaa.
  • Anna turvota 30 minuuttia.
  • Käytä paistamiseen rasvaa ja esimerkiksi retkikeittimen paistinpannua.
Jos risukeitintä ei syötä koko ajan oksanpätkillä, liekki sammuu nopeasti. Näin kävi, kun Matilda Myllymäki ja Martta Peltoniemi keskittyivät avaamaan folionyyttiä.

 

Teksti ja kuvat: Timo Koskensalo.

Juttu on julkaistu Vapaalla ja viihteellä -teemalehdessä. Lue teemalehden kaikki jutut tästä.