Tuntuu, että maailma kuohuu, ritisee ja rätisee. Väkivaltaa pursuaa joka paikasta, ja konfliktit purkautuvat lähes ketjumaisesti jo valmiiksi räjähdysherkillä alueilla. Vaikka väkivaltaa ja sotia on ollut aina, niin päivän uutiset tuntuvat ikäviltä. Tosin osa kaikesta pahasta jää enemmän pimentoon, kun toiset ikävät uutiset pääsevät enemmän parrasvaloon.
Tuntuu kuitenkin joskus epätodentuntuiselta lukea jatkuvasti uusia uutisia sodista, väkivallasta, terrorismista ja jengien aggressiivisuudesta. Puhumattakaan ihmisistä, jotka päättävät elämänsä oman käden kautta, koska eivät enää kestä kiusaamista. Väkivaltaa löytyy kaikkialta, vaikka se ei meidän tavallisessa arjessa keskellä hyvinvointiyhteiskunnan arkea aina suoranaisesti näy muuta kuin uutisten kautta.
Uutiset ovat ikäviä, mutta ne pitää tuoda päivänvaloon. Tärkeää on myös lähestyä maailmaa ratkaisukeskeisesti, eikä vain miettiä sitä, kuinka pahasti asiat ovat ikävien uutisten kohdalla.
Mitä enemmän uutisia lukee, niin sitä merkityksellisemmältä tuntuu kaiken ennaltaehkäisevän työn merkitys ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta. Erityisesti nuorten ja lasten kasvuvaiheessa on tärkeää, että heillä on elämässä myös perheen ulkopuolisia turvallisia aikuisia ja ihmissuhteita. Että heidän on mahdollisuus kasvaa maailmassa, jossa on tarjolla valonpilkahduksia, positiivisia näköaloja ja kehittävää tekemistä. Että he oppivat puhumaan ja tiedostamaan tunteitaan ennen kuin ne purkautuvat väärällä tavalla ja vääriin kohteisiin.
Ennaltaehkäisevä nuorisotyö voi todella auttaa monta lasta pysymään niin sanotusti hyvällä polulla. Vaikka hyviä polkuja on monenlaisia, niin koskaan sellainen polku, että vahingoittaa muita tai itseään, ei ole hyvä. Ei henkisesti eikä fyysisestikään. Usein tutkimukset siitä, että miten ihmiset ajautuvat vääriin porukoihin kuten jengeihin tai terroristiryhmittymiin, kertovat jonkinlaisesta näköalattomuudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta.
Olisi tärkeää, että nuori huomaa, että sitä pahaa tyyppiä ei kannata seurata vaan muitakin vaihtoehtoja on. Syrjäytymisvaarassa oleville nuorille on tarjottava mahdollisuuksia. Jo uutisia lukiessa huomaa, miten väkivallan kierre tuntuu monesti kummallisella tavalla toistuvan historian saatossa. Seurataan pahiksia, kuten sodissa tai jengeissä pahis johtaa porukkaa ja massa seuraa perässä. Nyt vielä, kun sosiaalinen media on erityisesti monen nuoren uutiskanava, on tärkeää panostaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen.
Vaikka kaikkea ei voi sysätä yhteiskunnan maksettavaksi, niin esimerkiksi nuoriin ja lapsiin kohdistuva ennaltaehkäisevä työ tuo yhteiskunnalle taloudellisia säästöjä ja ehkäisee ongelmien syntymistä. On ongelmia, joita ei voi lakaista maton alle, vaan niihin tulee puuttua mahdollisimman ajoissa.
Marianne Rovio