LOIMAAN seudun ammattiosasto ry. 214 puheenjohtaja Katariina Lehtonen sanoo hoitajien kohtaavan henkistä ja fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa nykyään päivittäin jo Loimaallakin. Väkivallan muodoista henkinen on yleisempää kuin fyysinen.
Hoitajien kokema henkinen väkivalta sisältää erilaisia uhkailuja aina tappouhkauksia myöten, fyysinen väkivalta taas potkuja, lyöntiyrityksiä, tukasta repimistä ja kovakouraista puristamista. Myös seksuaalista väkivaltaa on esiintynyt.
Lehtosen arvion mukaan väkivaltaiset tilanteet ovat lisääntyneet etenkin kotisairaanhoidossa, jossa hän itsekin työskentelee.
– Kun kotona hoidetaan yhä vaikeammin muistisairaita ja päihdeongelmaisia, henkinen ja fyysinen väkivalta tai sillä uhkailu on lisääntynyt. Dementiapotilaat saattavat esimerkiksi läpsiä tai puristaa kädestä. Joskus tilanteet voivat olla myös seksuaalissävytteisiä.
Lehtonen sanoo, että myös omaiset saattavat uhkailla, jos hoitaja ei tee, kuten he haluavat.
– Se jää yleensä onneksi kuitenkin uhkailun tasolle.
Tyks Loimaan sairaalan lääkehoito- ja syöpäpolilla työskentelevä sairaalapalveluiden alueluottamusmies Pirjo Marjamäki arvelee omaisten olevan entistä tietoisempia hoitoa saavien oikeuksista ja siksi he myös vaativat enemmän.
– Silloin voidaan ruveta uhkailemaan, jos vastaus tai hoito ei tyydytä.
Uhkailu on erittäin yleistä myös puhelimitse tapahtuvan kontaktin kautta. Avoterveydenhuollon puolella toimiva Varhan palvelualue 2 alueluottamusmies Kirsi Vesala toteaa sen olevan ihan päivittäistä. Myös haukkumista ja nimittelyä tulee usein.
Marjamäki huomauttaakin, että hoitajat ovat yleensä se ensimmäinen taho, johon ollaan yhteydessä, ja siksi he myös kohtaavat eniten väkivaltaa tai sen uhkaa.
SAIRAALAN akuutilla kuntoutusosastolla ja kotisairaalassa työskentelevä työsuojeluvaltuutettu Irmeli Nummi sanoo, että kaikista tapauksista ei läheskään aina edes ilmoiteta. Etenkään, jos kyseessä on sanallinen uhkailu. Hän pitää myös ammattikunnan yhtenä ongelmana sitä, että hoitajat usein hyväksyvät väkivallan tai sen uhan työssään.
– Ajattelemme liian herkästi, että se kuuluu työn kuvaan.
Samaa sanoo Kirsi Vesala, joka pitää sitä isona haittatekijänä työyhteisössä.
– Me ikään kuin ymmärrämme liikaa esimerkiksi dementikoita. Olemme liian kilttejä ja hyväksymme turhan paljon.
Toisaalta ongelmana on joskus myös työnantaja tai esimies, joka ei aina anna tukeansa työntekijälle.
– Väkivaltaa kokenut työntekijä ei saa aina esimerkiksi rikosilmoituksen tekemiseen tukea, Lehtonen toteaa.
PARHAITEN väkivalta- ja uhkatilanteista selviää Nummen mukaan ennakoimalla ja rauhoittamalla tilanteita jo etukäteen. Myös työnohjausta tehdään tarvittaessa.
– Työssä pitää olla hoksnokkaa, miten tilanteisiin menee. Sosiaaliset taidot tulevat tässä hyvin esiin, Katariina Lehtonen sanoo.
Kotisairaanhoidossa pyritään laittamaan toinen hoitaja mukaan, kun jonkin paikan ongelmat ovat tiedossa. Vakavimmissa tapauksissa mukaan lähtee myös vartija. Vesala sanoo, että myös lääkärivastaanotolle saatetaan pyytää vartija, mutta yleisintä on, että toinen hoitaja on lähettyvillä. Myös hätäpainikkeet ovat käytössä.
Jos vaaratilanne kuitenkin syntyy ja potilas käy käsiksi, se vaikuttaa Vesalan mukaan hetkellisesti koko työyhteisöön.
– Sen jälkeen on todella tärkeä käydä tilanne läpi kaikkien kanssa.
Muutenkin työtovereiden tuki koetaan tärkeäksi, ja Nummi sanoo heidän puhuvan paljon keskenään. Lehtonen kuitenkin muistuttaa, että hoitajilla on paljon univaikeuksia ja loppuun palamista, jotka johtuvat hänen mielestään ainakin osittain työssä koetuista uhkatilanteista.
– Väkivalta ja sen uhka lisäävät stressiä ja epävarmuutta. Se rikkoo myös työrauhan.
VAIKKA uhkaavia tilanteita koetaan Loimaallakin päivittäin, Lehtonen ja Nummi pitävät myönteisenä asiana paikkakunnan ja työyhteisön pienuutta.
– Esimiehet ovat lähellä ja työyhteisö on tuttu. Näin ei välttämättä ole isommissa sairaaloissa.
Pienuudesta on Vesalan mukaan hyötyä myös potilaan kohtaamisessa, koska usein löytyy joku yhteinen ihminen tai asia, joista lähteä keskustelemaan.
Jos jotain kuitenkin saisi toivoa lisää, se olisi Lehtosen mielestä resurssit. Hän sanoo, että silloin ei tarvitsisi koskaan laittaa ketään yksin. Silloin jäisi myös aikaa tutustua syvemmin potilaan asiakastietoihin etukäteen.
– Nyt joudumme menemään koteihin ihan perustietojen varassa.
Nyrkkisääntö-kampanja tuo kokemukset päivänvaloon
Tehyn lokakuun alkupuolella alkanut ulkomainoskampanja Nyrkkisääntö nostaa esiin hoitoalan ammattilaisten työssään kokemaa fyysistä tai henkistä väkivaltaa ja sen uhkaa.
Ammattijärjestön vuonna 2021 teettämä tutkimus osoitti, että sosiaali- ja terveysalan ja kasvatusalan ammattilaisista 69 prosenttia on kokenut työuransa aikana työssään fyysisen väkivallan uhkaa tai tekoja. Alle 35-vuotiaista vastaajista väkivaltaa tai sen uhkaa oli kokenut 84 prosenttia.
Fyysisen väkivallan muodoista oli yleisin lyöminen, jota oli kokenut 73 prosenttia. Potkimisen kohteeksi oli joutunut 59 prosenttia ja sylkemisen 56. Tappouhkauksia oli saanut 24 prosenttia vastaajista. Seksuaalista häirintää oli kohdannut uransa aikana 30 prosenttia ja alle 35-vuotiaista 45. Henkistä väkivaltaa oli työuransa aikana kokenut 71 prosenttia.
Eniten hoitajat kohtaavat väkivaltaa asiakkaiden ja potilaiden osalta, mutta myös omaisten, kollegoiden ja esimiesten.
Tehyn teetättämän tutkimuksen toteutti Aula Research oy, ja kyselyyn vastasi 4023 tehyläistä. Kyselyn vastausprosentti oli 20.
Fakta
Hoitajien työssä kokema väkivalta
69 % kokenut fyysistä väkivallan uhkaa tai tekoja.
71 % kokenut henkisen väkivallan tekoja.
73 % kokenut lyömistä.
59 % kokenut potkimista.
76 % kokenut uhkaavaa käytöstä potilaan tai omaisten taholta.
57 % kokenut aiheetonta arvostelua/väärien syytösten esittämistä.
96 % fyysisen väkivallan tekijänä oli asiakas/potilas.
75 % henkisen väkivallan tekijänä oli asiakas/potilas.
Lähde: Tehy ry