Olemme onnellisia, että saamme asua kauniissa, puhtaassa ja luontorikkaassa Suomessa. Vieraillessani Saksan suurlähetystössä joitakin vuosia sitten, suurlähettiläs Detlef Lingemann arvioi, miksi suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Ennen kuin hän pääsi lopputulokseen, tietysti saksan kielellä, jota täysin osaan, löysin vastauksen: Luonto, Die Natur.
Haluaisin kääntää kuormittavat asiat myönteisempään suuntaan. Isän kuolema pitää käydä läpi, mutta veljeni Seppo Suominen kertoi isän viimeiset sanat: ”Ei oo mittään hättää ennää”. Poikani Aarne Suominen sanoi, että ”Niin se meni kuin pitikin”. Kauniisti isä sai poistua ja jättää kirjoitukset, tuhannet kuvat ja ihanat muistot.
Tauno-isä kirjoitti useisiin Saviseudun Jouluihin. Hän varmaan toivoisi, että perinnettä jatkettaisiin. Hän oli hyväntuulinen, juttelevainen ja seurallinen perinteen vaalija. Toivotan kaikille lukijoille hyvää joulua ja erityisesti toivon, että kannustatte lukijoitamme kirjallisuuden ja painotuotteiden pariin. Mieheni toivoi joululahjaksi Vesa Taatilan kirjaa Murhapeli, (älkää vain paljastako!) mutta ostin se jo.
Muutama metri kotiovelta olemme luonnossa, kaikkialla Suomessa todella helppoa! Turkkilainen ystäväni Özlem yllättyi, miten vihreää ja kaunista Suomessa on. Kannattaisi varmaan jopa marraskuussa laittaa pipo päähän ja hanskat käteen, kyllä se siitä menee kohti joulua.
Joululahjaksi vinkkaan kaikille Saviseudun Joulu -lehteä. Teemme talkoilla ja lehden tuloilla palkkaamme Loimaan kotiseutumuseon kesätyöntekijät. Tavoitteena on tallentaa kotiseutuperinnettä ja historiaa. Tuntuu siltä, että ihmisillä tahtoo olla tavaraa kotona yllin kyllin. Entäpä jos kääntäisi asian kirjalliselle puolelle? Ostaisikin lukemista. Tiedän, että se on tylsää varsinkin poikalapsille, mutta painotuotteet tahtovat säilyä jatkossakin. Jospa ne löytyisivät aikojen päästä?
Poikani Tapio Maurits, Kanniston tilan perustajan Mauritsin pojantyttärentyttärenpoika, on kirjani Majurinpolun metsänhenget pääroolissa. Työkaverit ihmettelivät, miten sain 14-vuotiaan murrosikäisen päähenkilöksi. Eihän se muuta tarvinnut kuin provikat! Tapio sanoi, että sehän on fiktio, ei hän itse vaan roolihahmo. Helppo homma ja fiksu Tapio!
Kaunis Suomi on meillä kotona ja teillä kotona. Kaikki pääsevät luonnon ääreen muutamassa minuutissa. Tykkään asua täällä Loimaalla, koska rakas luonto on ihan vieressä. Saan tehdä luontopolkuopastuksia kymmenittäin, ja aina ihmiset ovat tyytyväisiä. Yhdellä kerralla metsäretkellä rippileirin isosella pojalla oli vain lyhythihainen paita ja tuli kova raekuuro. Muita vaatteita ei ollut mukana kahdeksan päivän leirillä. Poika meni kuusen alle ja oli tyytyväinen.
Aino Suominen
Opas ja opettaja