Sain tekstiviestin. Allekirjoittaja oli etunimellään esittäytynyt henkilö ei-paikallisesta yrityksestä. Minun upea mekkoni olisi kuulemma noudettavissa.
Tai siis ei minun mekkoni, vaan Sannan.
Niin tekstari minua iloisesti tervehti, hei Sanna!
Nimeni ei ollut ainoa ongelma. En ollut koskaan myöskään ollut kyseisen firman asiakas ja kyseistä numeroa ei löytynyt hakupalveluista.
Juuri siksi en halunnut vastata lähettäjän numeroon viestillä. Kaiken maailman kalasteluhuijauksethan toimivat juuri niin, että pyydystellään vastausviestejä ja tietoa esimerkiksi siitä, että numero on aktiivinen.
Lähetin tiedon saamastani viestistä yrityksen yleiseen info-sähköpostiin. Toivoin, että sähköposti herättäisi yrityksen tarkistamaan, miksi sain heiltä tekstiviestin.
Ja tietenkin toivoin, että Sanna saisi mekkonsa.
Seuraavalla viikolla sain uuden Hei Sanna -viestin. Mekko oli edelleen noudettavissa.
No varmaan. Sannahan ei tiennyt, että mekko oli tullut.
Ärsytti vähän.
Hain yrityksen infonumeron ja soitin. Puhelimeen vastasi samanniminen henkilö, joka oli myös saamani viestin allekirjoittaja. Hän pahoitteli ja kysyi, että olinko saanut viestin yöllä, sillä hänen puhelimessaan oli ilmennyt sellainen ominaisuus, että se lähettelee viestejä itsekseen öisin.
Jaa. Minulle viestit olivat tulleet neljän jälkeen iltapäivällä ja neljän päivän välein.
Ehkä kyseessä oli jonkun numeron heitto puhelinnumeroissa ja näppäilyvirhe, lähettäjä sitten arveli.
Kaikki oli siis kunnossa ja tekstarin lähettäjällä ei ollut ilmeisiä rikollisia aikeita. Sanna sai ehkä mekkonsa.
Liian hyväuskoinen ei kannata olla, sillä kaikki viestit eivät ole yhtä helposti paljastettavissa huijauksiksi kuin viime vuonna liikkeellä ollut sähköposti. Siinä pyydettiin vähän kököllä suomella kuittaamaan liitteenä ollut kirje, jossa vastaanottajaa syytettiin raskaista rikoksista ( Helsingin Sanomat 22.10.2022).
– Tämä on viimeinen VAROITUS, sähköpostisaatteessa sanottiin ja allekirjoituksena oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: Poliisin päämaja.
Kirje uhkaili linnatuomiolla ja puolen miljoonan sakoilla, mutta asian voisi ”sopia” lähettämällä rahaa kirjeessä mainittuihin tilinumeroihin.
Kirjeeseen oli hienosti laitettu poliisin miekkalogo ja oikeusministeriönkin leijonavaakuna. Totaaliseksi varmistukseksi kirjeen ”virallisuudesta” yritteliäät rikolliset olivat lisänneet yläkulmaan vielä arvatkaapa minkä.
Suomen Jalkapalloliiton logon.
Kati Uusitalo