Joulu on ollut esillä jo pitkään kauppojen valikoimissa ja erilaisten tapahtumien muodossa. Joulu on siitä ristiriitainen juhla, että tavallaan kulutusjuhlaksikin kutsuttua joulua kritisoidaan sen kaupallisuudesta, mutta toisaalta se aiheuttaa paineita siitä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta kuluttaa.
Kaiken kaupallisen kritiikkinsä lisäksi on myös arvioitu, että joulu merkitsee vain pienelle osalle suurta kulutusta. Ainakin näin arvioi esimerkiksi kuluttajatutkimuksen dosentti Samuel Piha (Yle 17.12.2021). Kulutusta kun ilmenee suhteellisen paljon ympäri vuoden.
Jouluna eriarvoisuus näyttää ainakin jollain tavalla korostuvan, sillä kaikilla lapsiperheillä ei ole Suomessakaan varaa joululahjojen hankkimiseen. Yhdistykset, kuten SPR, Hope ry ja Suomen Yrittäjät ry tiedottavat Suomessa olevan arviolta 120 000–150 000 vähävaraista lasta.
Joulun alla moni yhdistys on aloittanut hyvissä ajoin kampanjansa, jonka avulla he keräävät lahjoja lapsille ja nuorille, jotka eivät saisi välttämättä muuten yhtään lahjaa. On aivan ymmärrettävää, kuinka pahalta se voi tuntua lapsesta ja nuoresta, joka haluaa olla yleensä edes jollain tasolla samalla viivalla kuin muut hänen ympärillään olevat samanikäiset. Ja kuka tahansa voi olla tuossa tilanteessa itsekin jossain elämänvaiheessa.
Joulukeräysten avulla voi kuitenkin mahdollistaa esimerkiksi lapsen harrastuksen, mikä on tärkeää heidän arkensa sekä sosiaalisten suhteidensa kannalta. Ikävä kyllä Suomessakin lahjoitusvaroja on käytetty väärin, mutta näyttää myös siltä, että moni lahjoitus pääsee oikeisiin kohteisiin.
Joulun alla kiersi myös kampanja, jonka avulla haluttiin muistaa ikäihmisiä joulukukkasella. Tänä vuonna erityisesti veteraanit olivat ykköskohteena. Suomen Sotaveteraaniliiton sosiaalisihteeri Leena Seppälän mukaan keski-iältään 97-vuotiaiden veteraanien joukossa on monta, jonka luona ei kukaan juuri käy. Näin tuntemattomalta saatu kukka tuo iloa ikäihmiselle.
Joulu on toisaalta monelle juurikin ihanaa aikaa pysähtyä kiireistä, levätä, syödä hyvin, viettää aikaa läheisten kanssa ja nähdä ystäviä. Osalle joulun pyhät saavat voimistumaan myös yksinäisyyden tunteen, sillä ehkä ei ole lähisukua tai sukulaiset ovat kaukana.
Tehdessäni gallupeja pyhien vietosta olen saanut kuulla myös siitä, että on hieman surullista viettää pyhiä yksin. Sitä saattaa ikään kuin odottaa, että pyhät menisivät jo ohi. Joku taas on sanonut, että esimerkiksi yksin vietetty joulu ei haittaa ollenkaan, sillä kerrankin saa levätä kunnolla ja vielä ihan rauhassa. Yksin joulua viettävää auttoi myös tieto siitä, että myös naapurustossa sattuu asumaan monta muuta yksin joulunsa viettävää.
Loppupeleissä joulu kutsuu ennen kaikkea rauhoittumaan – myös siinä joulurauhan julistamisessa piilee jo ajatus siitä. Joulusta pitäisi opetella ammentamaan rauhoittumisen ja tietynlaisen hiljentymisen taitoa pitkin tulevaa vuotta. Palautuminen sekä aivojen ja kehon lepuuttaminen tunnelmavaloissa tekevät hyvää aina silloin tällöin muutenkin.
Marianne Rovio