Puhelimeni muistiinpanot muistuttavat usein mystisiä arvoituksia ja sanapelejä, sillä niissä ei äkkiä katsottuna ole mitään järkeä: sekalaisia osoitteita, sähköposteja ja sanoja, jotka eivät vaikuta liittyvän toisiinsa mitenkään. On kuitenkin yksi poikkeus, lahjalista, jota täydennän säntillisesti ympäri vuoden. Olen naamioinut sen ostoslistaksi, mutta oikeasti olen ostanut listalla olevat lokerikot Ikeasta jo ajat sitten.
Lahjalista ei ole omia toiveitani varten. Kuuntelen ympäri vuoden, mitä ystävät ja perheenjäsenet toivovat tai mistä he haaveilevat, sillä ihmiset heittelevät hyviä lahjaideoita ilmoille huomaamattaan. Kirjaan toiveet muistiin heti, jotta ne eivät unohdu. Nimi, toive ja mahdolliset tarkennukset, olisiko kyseessä sopiva syntymäpäivä- tai joululahja. Poistan kohdan listalta, kun olen toteuttanut idean.
Lista on erityisen hyödyllinen joulun alla, jolloin lahjoja pitää lyhyen ajan sisällä hankkia monta. Ostokset voi aloittaa jo hyvissä ajoin katsastamalla muun muassa alennusmyyntejä.
Olen nykyään sitä mieltä, että lahjojen antaminen on kaikista ihaninta. Ideoiden keksiminen voi kuitenkin olla vaikeaa, ellei satu saamaan Korvatunturilta kopiota pukille lähetetystä lahjalistasta. Jos haluan, että paketin sisältö on yllätys, en voi kysyä toivetta saajalta itseltään etukäteen. Ja vaikka kysyisinkin, monet vastaavat, etteivät halua mitään muistamisia. Tai että eivät halua “ainakaan mitään turhaa”, sillä krääsää on jo tarpeeksi.
Lahjalista on näppärä ratkaisu pulmaan silloin, kun haluan laittaa pakettiin muutakin kuin riihikuivaa tai lahjakortin. Olen huomannut, että lahjan saaja on yleensä otettu paitsi siitä, että lahja on mieluinen, myös siitä, että olen muistanut hänen maininneen kyseisen toiveen tai haaveen. Joskus lahjaideat voivat olla listalla vuodenkin, ennen kuin tulee sopiva tilaisuus toteuttaa ne.
Aineettomat lahjat ovat viime aikoina kasvattaneet suosiotaan, ja mielestäni ihan aiheestakin. Konmarittaminen trendaa, kun elämme tavarapaljouden keskellä.
Toinen ratkaisu lahjapulmaan osui silmiini Aamulehden (8.12.) otsikossa, jossa hitti-ilmiön kuvailtiin leviävän perheissä ja työpaikoilla sekä säästävän rahaa. Secret Santan ydinajatus on yksinkertainen: esimerkiksi perheen kesken arvotaan, kuka ostaa kenellekin lahjan. Jokainen siis saa ja antaa yhden lahjan, joka on ostettu yhdessä sovitun budjetin rajoissa.
Kokeilimme järjestelyä äitini puolen suvun kesken jo viime jouluna niin, etteivät lahjojen antajat olleet salaisuus. Paketit jaettiin ja avattiin tapanina. Kukin sai yhden, tarkkaan harkitun lahjan. Kokeilu oli onnistunut, ja päätimme uusia järjestelyn myös tänä vuonna. Lahjatoiveiden kuunteluun, ostosten tekoon ja paketin väkertämiseen on ollut vuosi aikaa. Puhelimen muistiinpanot ovat olleet tässäkin tapauksessa hyödylliset.
Mielestäni ilmiössä tiivistyy hyvin olennainen: ajatus on aina tärkein.
Oona Tepponen