Osallistuin syksyllä yliopistossa lyhyesti ja ytimekkäästi nimetylle Presidentinvaalit 2024 -kurssille. Kyseinen kurssi oli toinen tarjolla olleista kurssitoteutuksista, ja hetken harkinnan jälkeen poliittinen viestintä vei voiton kulttuurien välisestä viestinnästä. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä vielä yli kuukausi kurssin viimeisestä luennosta palaan vähintään viikoittain sen sisältöihin.
Kurssilla presidentinvaaleja käsiteltiin monesta näkökulmasta, ja luennoilla syvennyttiin esimerkiksi presidentti-instituutioon, ehdokasvalinnan perusteisiin, mielipidemittausten merkitykseen ja tietenkin vaalikampanjointiin.
Kurssisuorituksena oli oppimispäiväkirja, jossa sai pohtia oppimaansa. Se teki kurssista erityisen mielenkiintoisen. Itse päädyin aprikoimaan esimerkiksi sitä, mitkä kaikki tekijät äänestyspäätöksen taustalla vaikuttavat ja millaista on taktinen äänestäminen. Millainen osa poliittiselle satiirille jää presidentinvaalien uutisoinnissa ja miten toimittajan rooli näkyy presidentinvaalitenteissä?
Yksi kurssin tarjoamista oivalluksista oli se, kuinka paljon vaaleihin liittyy näkymätöntä työtä. Ehdokkaat kiertävät Suomea ristiin rastiin ties kuinka kauan, vaikka itse törmään vain satunnaisiin Tiktok-videoihin. Viestintää suunnitellaan ja vastauksia hiotaan, kerätään rahoitusta ja kannattajakortteja. Joku keittää kahvit ja paistaa makkarat. Ja joku tekee siitä somepostauksen tai lehtijutun.
Eikä tämä päde vain vaalikampanjointiin, vaan myös vaaleihin ja äänestämiseen, sillä vaalit työllistävät vaalivirkailijoiden lisäksi muitakin. Kuntien ja kaupunkien keskusvaalilautakunnilla on suuri vastuu vaalien järjestämisestä ja sujumisesta. Iso joukko ihmisiä kantaa kortensa kekoon vaalien onnistumiseksi.
Kustannuksiakin kertyy: mikäli tulkitsin vaalit.fi-sivustolta löytyvää taulukkoa oikein, pelkästään postikuluihin voi kulua muutama miljoona. Sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, kun kävelee sisään äänestyskoppiin.
Presidentinvaaleissa on tunnetusti korkea äänestysprosentti. Tiistaina päättyneessä ennakkoäänestyksessä äänensä antoi nyt ensimmäisellä kierroksella yli 40 prosenttia äänioikeutetuista. Varsinais-Suomessa tarkka prosenttiluku oli 42,1 ja Loimaalla 41,3. (tulospalvelu.vaalit.fi)
Yllättäen kaikki vaaleista oppimani sai pohtimaan myös sen oman, yksittäisen äänen merkitystä. Äänestyspäätös voi vaalikoneista ja muista vertailuista huolimatta olla vaikea. Entä jos vain jättäisin äänestämättä? Ei yksi ääni kai mitään muuta.
Äänestyspäätös on kuitenkin tärkeä, ovathan tutkijatkin kiinnostuneita sen syntyprosessista. Aivotyötä se ainakin vaatii, monesti näkymätöntä sekin. Tärkeintä lienee se, että ylipäätään käyttää äänioikeuttaan, kasvattaa kekoa taas yhden korren verran.
Oona Tepponen