Loimaa/Hulmi
Heidi Nurminen
Ateljee Hulmin perustaja, käsityöläinen, koruseppä ja galleristi Elina Haukka lisää puita ateljeen suureen takkaan. Vanhaan navettaan tehty ateljee täytyy saada lämpimäksi ennen asiakkaiden tuloa. Meneillään on korujen ja taiteen loppuunmyynti.
Työura käsityöalan ammattilaisena on tulossa päätökseen 40 vuoden jälkeen. Vielä puoli vuotta Haukka, 63, aikoo tehdä töitä, sitten on aika jollekin muulle – ihan vaikka vain parin päivän oleskelulle.
– Minulla oli painavat syyt lopettaa. Ensinnäkin nivelrikko haittaa paljon käsillä tekemistä ja toiseksi eläkeikä on liki, Haukka sanoo.
Isoon navettarakennukseen jäänee vielä Loimaa-Seuran toimisto. Haukan tytär, Ella K., pitää ateljeessa ensimmäisen, täysin oman näyttelynsä, joka avautuu pian.
Kesäkuun lopussa ateljee hiljenee. Tiedossa ei ole ketään tulijaa tiloihin, ja jos olisi, rakennus vaatisi mittavan remontin. Pelkästään lämmitysjärjestelmän uusiminen olisi iso taloudellinenkin ponnistus.
Niinpä kookas takka on edelleen ahkerassa käytössä. Haukka tosin muistelee, että lämmitys on käynyt työstä, kun aikoinaan kotonakin oli kolme tulisijaa.
Takkatuli ei ole Haukalle merkinnyt muuta kuin työtä ja lämpöä rakennuksiin. Nyt sekin voi muuttua, kun työt jäävät.
– Takan romantiikka voi tulla takaisin, hän pohtii tulta katsoessaan.
ALPO JAAKOLA oli ensimmäinen, joka piti näyttelyn Ateljee Hulmilla. Vuosi oli 1987, ja navetan remontti oli valmistunut puolen vuoden tiiviin tekemisen ansiosta.
Haukka kertoo, kuinka remontti aloitettiin joulun alla vuonna 1986 ja vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa iskivät paukkupakkaset. Enää Haukka tuskin lähtisi vastaavaan urakkaan mutta on tyytyväinen, että se tuli aikoinaan tehtyä.
Ateljeessa on ollut hyvät tilat työskennellä ja toteuttaa ideoita.
Haukka kehuu muiden taiteilijoiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä. Se on ollut antoisaa ja hauskaa aikaa.
Omissa töissään Haukalle jalometallit ja suomalaiset kivet ovat olleet intohimo, kivihulluutta suorastaan, kuten hän itse intoaan kuvailee. Kivien maailma on yksinkertaisesti kiehtovaa, samoin niiden työstäminen. Kultaakin on tullut huuhdottua Lemmenjoella; vesi vain on yleensä pirullisen kylmää.
Luonto on aina toiminut Haukan inspiraation lähteenä, se antaa näkemystä. Myös parjattu savinen Loimijoki saa Haukalta kehuja.
– Olen nauttinut joesta, siinä on uitu ja melottu.
KYMMENEN VUOTTA Haukka kertoo olleensa maailmalla. Opiskelut ja työt veivät pois Loimaalta vuodeksi Karibialle asti, jossa Haukka oli sukulaisen luona piikomassa.
Loimaalle oli kuitenkin hyvä palata ja perustaa yritys. Haukka kehuu Loimaan kulttuuritoimintaa monipuoliseksi ja sanoo pienellä paikkakunnalla olevan runsaasti tarjontaa kulttuurin saralla.
Vaikka Haukan oma tekeminen jää, pysyy taide hänen elämässään. Musiikki, teatteri ja näyttelyt ovat lähellä sydäntä, nykyään myös koripallon seuraaminen. Liikkuminen, hiihto ja pyöräily tulevat varmasti kuulumaan Haukan arkeen entistä enemmän.
40 vuoteen mahtuu niin ylä- kuin alamäkiä, mutta yrittäjyyttä Haukka ei kadu.
– Päivääkään en vaihtaisi pois.