TS-paikallislehtien yhteisesti tekemien Fiksu kuluttaja -teemasivujen (LL 25.1.) jutuissa kysytään niksejä lukijoilta ja pohditaan asiantuntijan kanssa suhdettamme kuluttamiseen ja myös kuluttamisen vähentämiseen.
Kuluttamista ei kukaan kiellä, eikä tavaroiden ja tuotteiden ostamistakaan – yhdellä maitopurkilla ja porkkanapussilla ei kauan pärjää, eivätkä vaatteet tai muutkaan tavarat ikuisuuksia kestä.
Enemmän pitäisi kuitenkin miettiä mitä hankkii ja kuinka paljon kuluttaa. Ja olla itselleen rehellinen. Jos kertoo itselleen olevansa kestävän kulutuksen kannattaja ei kaapista oikein kuulu löytyä pikamuotivuoria ja jos kertoo itselleen olevansa tarkan euron kuluttaja, ei mihinkään tavaraan tai esimerkiksi raaka-aineeseen kuulu suhtautua välinpitämättömästi.
Tavaroista, samoin kuin itsestä, pitää pitää huolta, jotta ei hajoa ennen aikojaan – kun huoltoa vieläpä tekee säännöllisesti ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, ongelmat eivät pääse pahaksi. Pätee niin hampaissa ja henkilöautoissa kuin kengissä ja kuravaatteissakin.
Ja jos taas jotakin tavaraa lakkaa rakastamasta, edelleen käyttökelpoiset kuuluu toimittaa eteenpäin muille käyttöön ja kelvottomat taas paikkaan, josta ne viedään hyödynnettäväksi esimerkiksi uusiomateriaalina tai energiana.
Suurin tuhluri on se, joka ajattelee, että mitä väliä, ostetaan uusi tilalle. Fiksu kuluttaja ostaa laadukkaita, huollettavia ja korjaamisen mahdollistavia tavaroita – ja niitähän myydään hienosti ihan paikallisesti.