PALLOILU Paikallisten pääsarjajoukkueiden syyskausi on sujunut kaksijakoisesti, kuten kauteen lähdettäessä saattoi ennustaakin.
Mestaruustaistoon tähdännyt Hurrikaani on esiintynyt pääosin vakuuttavasti lentopallon Mestaruusliigassa keräten keskimäärin 2,3 pistettä ottelua kohden. Alastaron Urheilijoiden alkukausi Futsal-liigassa on ollut mollivoittoinen, mutta tavoitteena ollut pudotuspelipaikka häämöttää vain neljän pisteen päässä. Korisliigaan yhden divarikauden jälkeen palanneen Bisonsin hyppysistä on karannut lukuisia sarjapisteitä tappioiksi kääntyneissä tiukoissa peleissä, ja pelit jatkunevat runkosarjan jälkeen alemmassa jatkosarjassa.
Hurrikaanista yksilötasolla onnistuneiden pelaajien mainitsemisen voisi hoitaa sokkona, eikä tilanne kovinkaan karmea ole myöskään joukkueina heikommin menestyneiden AU:n ja Bisonsin kohdalla. Futsal- ja Korisliiga tarjoavat pääosin tiukkoja pelejä, joissa pienetkin nukahdukset kostautuvat välittömästi.
– Pitää tehdä pelin sisällä paremmin ihan pieniä asioita. Meillä tahtotila ja latautuminen on ollut hyvää joka matsissa, mutta vastustaja rankaissut kovalla kädellä, kun usein pelien lopussa ollaan hieman nukahdettu, AU:n Rei Hoda summaa.
Mainion alkukauden pelannut Hoda lähti rikkonaisen viime kauden jälkeen futsalkentälle näyttöhaluja puhkuen.
– Suurin osa viime kaudesta meni sivu suun, kun polvilumpio lähti pelissä pois paikoiltaan. Kuntoutus meni erinomaisesti ja polvi jopa vahvistui aiemmasta. Kun viime kaudella ei päässyt oikein näyttämään, niin nyt motivaatio ja näyttämisen halu ovat olleet katossa.
Hodan mukaan tappiot ovat kasvattaneet joukkuehenkeä ja uskoo, että ne ärsyttävät jo tarpeeksi, jotta AU lähtee kevätkierrokselle kunnon ryminällä. Samaa mieltä on Bisonsin uusiseelantilainen takamies Isaac Davidson.
– Joukkue on pystynyt pitämään päänsä pystyssä, vaikka tappioputket väistämättä vaikuttavat mielialoihin. Varsinkin, kun meitä ei tuhota otteluissa vaan pelit ovat hyvin tasaisia, Davidson tuumii.
– Olen hyvin vaikuttunut pelikavereideni tavasta käsitellä vaikeuksia. Kukaan ei osoittele toisia sormellaan, vaan ovat ennemmin ankaria itseään kohtaan.
Monipuolinen Davidson saapui Loimaalle Uuden-Seelannin pääsarjasta. Hyppäys kuumien lähteiden ääreltä avantoon on ollut suuri, mutta samankaltaisella asenteella elelevät ihmiset ovat auttaneet muuttuneeseen ilmastoon sopeutumisessa.
– Mielestäni ihmiset ovat täällä hyvin samankaltaisia kuin Uudessa-Seelannissa, jos vertaa Yhdysvaltoihin, jossa pelasin yliopistokoripalloa neljä vuotta. Kotopuolessa ihmiset ovat hyvin rentoja eivätkä stressaa turhia. Heille on helppo jutella ja ovat ystävällisiä. Suomalaiset ovat samanlaisia, kunhan heidän kanssaan hieman juttelee.
Saunaan ja avantoon viety Davidson kuvailee kokemusta rentouttavaksi, vaikka löylynheittokilpailuja hän ei kokenutkaan aivan omaksi jutukseen. Saunaan on ihastunut myös Hurrikaanin jenkkilibero Troy Gooch, joka on löytänyt lempeistä löylyistä mainion paikan meditoinnille.
– Se tuo suurta tasapainoa urheilulle, kun meditoi ja on vain hiljaa löylyissä. Ei kuitenkaan mikään polttavan kuuma, vaan sellainen iloinen keskilämpö. Suomalaiset kaverit vähän riehaantuvat löylyjä heittäessään, Gooch nauraa.
Mestaruusliigan eliittiliberoiden sakkiin vahvasti liittynyt Gooch kertoo pelin olevan hyvin erilaista verrattuna yhdysvaltalaiseen yliopistolentopalloon. Sopeutuminen on sujunut ilman ongelmia.
– Loppujen lopuksi olen kentällä vain pelaamassa lentopalloa. Luulen, että maajoukkueen mukana viettämäni kesä auttoi minua sopeutumaan ammattilaislentopalloon ja sain siitä paljon itseluottamusta.
Buffalosta kotoisin olevalle Goochille lumi ei ole vieras elementti, ja hän kiittää joukkuekaveri Greg Pettyn olleen suureksi avuksi koti-ikävän välttämisessä ja arjen pienissä asioissa.
– Lumeen olen enimmäkseen tottunut, mutta pimeys on vähän toinen juttu. Kaiken kaikkiaan olen mielestäni pärjännyt senkin kanssa ihan hyvin. Olen erittäin kiitollinen siitä, että Petty on mukana joukkueessa.
Alkuvuoden peleihin hieman lisäjännitystä tuo vanhempien ja tyttöystävän saapuminen Suomeen. Myös Davidsonin tyttöystävä on Loimaalla muutaman viikon ajan.
– Heidän tulonsa tuo ehdottomasti lisää jännitystä, ovathan he suurimpia tukijoitani. Yritän kuitenkin suhtautua peleihin ihan kuin ennenkin, vaikka he ovatkin katsomassa, Gooch lupaa ja mainitsee etäsuhteen olleen paikoin haasteellinen aikaerosta ja kiireisistä aikatauluista johtuen.
– Olen hyvin innoissani, kun saadaan viettää aikaa yhdessä ja voin esitellä joukkuekavereitani hänelle, Davidson sanoo.
Loimaa miellyttää koko kolmikkoa. Hurrikaanin kotipeleissä syyskaudella kävi keskimäärin 773, Bisonsin 533 ja AU:n 197 katsojaa. Yleisön tuen merkitys on pelaajien mukaan äärimmäisen tärkeä.
– Ennen jokaista kotiottelua valmentajat painottavat, että kuinka tärkeää on mennä kentälle antamaan jotain takaisin meidän tukijoille ja kannustajille. On upeaa miten joukkue on yhdistynyt yleisön kanssa, Gooch kiittää.
– Olen ollut kiitollinen siitä energiasta, jota fanit antavat meille jokaisessa pelissä. He ovat hyvin äänekkäitä, sujuivat pelit sitten miten vain. Se auttaa meitä oikeille raiteille, Davidson komppaa.
– Multa terveiset faneille, että hienoa kun jaksavat kannustaa ja käydä peleissä. Meillä on vielä paljon näytettävää teille ja tullaan varmasti osoittamaan kiitollisuutemme kentällä, Hoda lupaa.