Suomalainen terveydenhuolto on saanut aikoinaan paljon ruusuja, mutta viime aikoina myös paljon risuja. Syvällä rakenteissa on jotain vialla. Toiset kertovat saaneensa hyvinkin nopeasti apua sitä tarvitessaan, kun toiset eivät ole millään meinanneet päästä avun piiriin.
Alaa ovat vaivanneet muun muassa työvoimapula, huonot työolot, kalliit ostopalvelut, pitkät jonot ja jatkuvat uhkakuvat terveyskeskusten lakkauttamisista pienillä paikkakunnilla. Ja tietenkin myös ainaiset säästöt.
Uusimpana puheenaiheena on sairaalaverkon tiivistäminen. Tähän on kyllä jo totuttu maaseudulla ja pienissä kaupungeissa, sillä palveluita on alettu keskittämään sinne, missä asuu enemmän ihmisiä. THL:n johtava tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo (Yle), että ihmisten turvallisuuden tunnetta ei saa horjuttaa, vaikka sairaalaverkkoa tiivistettäisiin.
Suomalaisen terveydenhuollon sosiaaliekonomisesta eriarvoisuudesta on puhuttu jo pitkään. Amnesty International on viime kesäkuisessa raportissaan maininnut, että kansainvälisten arvioiden mukaan Suomen terveysjärjestelmä on terveydenhuoltopalveluiden saatavuuden ja käytön suhteen yksi vauraiden maiden eriarvoisimmista. Heikommassa asemassa ovat siis ne, joilla ei ole hyvää vakuutusta, varaa käydä yksityisellä tai eivät kuulu työterveyden piiriin. Eli julkisen terveydenhuollon varassa olevat ihmiset.
Suomessa asiat ovat monesti myös hyvin ja tarjolla on paljon laadukasta hoitoa. Mutta puutteitakin on, ja jos niistä ei uskalla ilmaista mielipiteitään, niin se ei olisi enää demokratiaa. Lähes kuka tahansa voi olla siellä yhteiskunnan ”alemmalla puolella” jossain vaiheessa elämäänsä. Asioiden nostaminen esiin on tärkeää, koska kaikki eivät ole tässä samalla viivalla.
On myös hassua, että lääkäriksi opiskelemaan pääsy on todella vaikeaa ja lääkäreitä ei kouluteta riittävästi Suomessa. Joillekin aloille on ylikoulutettu väkeä, kun ihmiselämälle elintärkeällä alalla on pulaa tekijöistä. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n mukaan Suomeen tarvittaisiin tuhansia lääkäreitä lisää ja Suomessa on lääkäreitä vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin.
Omasta terveydestä on toki jokaisen tärkeää huolehtia, mutta olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää, että kaikille suodaan tasa-arvoisesti hyvä terveydenhuolto.
Sote-alan henkilökunnalle kiitos, että he jatkavat tällä arvokkaalla alalla töissä. Kiitoksen ansaitsevat myös alaa opiskelevat.
Marianne Rovio