– Muistan, kun 30 vuotta sitten soitin Launosen Pentille ja ehdotin yhdistyksen perustamista. Tässä sitä ollaan, Paavo Salonen sanoi saatuaan Loimijokilaakson Sukututkijat -yhdistyksen 30-vuotisjuhlassa ruusun kiitokseksi vuosista sen hallituksessa.
Hänen lisäkseen koko ajan mukana hallituksessa ovat olleet myös Anja-Maija Eskola ja Raija Tuominen , joka on ollut vieläpä koko ajan yhdistyksen sihteeri.
– Valitettavasti, hän vitsaili.
Hänen vuosikymmenten järjestötyönsä huomioitiin Suomen Sukututkimusseuran myöntämällä Suomen sukututkimuksen ansiomitalilla.
Raija Tuominen kiitti kuulemma täysin yllätyksenä tulleesta mitalista, mutta vaatimattomana pilke silmäkulmassa arveli, että onkohan ollut vähän turhankin päällepäsmärinä välillä.
– 30 vuotta on ihan eripituinen aika riippuen siitä, kuka sitä tarkastelee. Lapsi ajattelee, että se on ikuisuus, hänen mielestään kun kolmekymppinen on jo vanha. Sukututkija ajattelee, että se on ajan virrassa hetki, puheenjohtaja Merja Kivinen pohti tervetuliaissanoissaan.
Paljon yhdistyksessä on tehty. Se kävi ilmi hauskassa juhlanumerossa, kun väki laitettiin vastaamaan visailukysymyksiin. K-kirjaimella alkavien kuntien määrän ja Eino Leinon Lapin kesä -runon viimeisen sanan lisäksi nimittäin arvuuteltiin yhdistyksen toimintaa kuvaavia lukuja.
Miten monta kertaa on käyty porukalla Kansallisarkistossa, entä miten monta kertaa Maakunta-arkistossa – ja kuinka paljon on vuosien varrella ollut luennoitsijoita kokoontumisissa?
– Kuusi reissua on tehty molempiin arkistoihin ja luennoitsijoita on ollut 75. Kaikkiaan vuosien aikana on ollut lähes 500 luentoa, pöytäkirjoja kaivellut visailun vetäjä Sisko Lundgren totesi.
Luvut tulivat yllätyksenä monelle yhdistyksen jäsenellekin, sillä kaikkiin kysymyksiin oikein vastanneita ei löytynyt – eikä ihme, sillä viimeinen kysymys esimerkiksi vaati todellista, sukututkijalle kyllä tuiki tarpeellista tarkkuutta.
Monivalintakysymyksessä piti arvata – tai tietää – miten monta diaa viime vuonna yhdistykselle luennon pitäneen Veli-Pekka Toropaisen esityksessä oli.
28 oli oikea vastaus.
Yhdistyksen väki totesi monella suulla, miten tärkeitä luennoitsijat sukututkimuksen harrastajille ovat. Juhlassa heistä kukitettiin Timo Verho, Yrjö Jaatinen, Kirsi Laine, Raija Kouri ja Lauri Viinikkala .
Hän näki Suomen maatalousmuseo Saran johtajana museotoiminnalla ja sukututkimuksella olevan paljon yhteistä. Molemmissa tehdään menneisyyttä helpommin lähestyttäväksi.
– Kun näkee esineen, jota joku on käyttänyt, voi ajatella, millaista sillä olisi itse esimerkiksi tehdä töitä.
Sukututkijoille kosketuspinta historian tapahtumiin tulee henkilöistä, joihin heillä on itsellä juridinen ja jopa geneettinen kytkentä.
Osa ihmisistä on elänyt niin, että he ovat päätyneet vain kirkonkirjoihin, mutta osa päätyy historiankirjoihin erityisillä tavoilla. Tutkijoille esimerkiksi tuomiokirjoista paljastuvat rikolliset voivat olla ”mahtavia tapauksia”, Lauri Viinikkala totesi ja kertoi tapauksen sukunsa historiasta.
Eräs hänen sukulaisensa oli aikoinaan viety Seilin saarelle ja kun tämä kävi asiakirjoja tutkineelle Lauri Viinikkalalle ilmi, Seilin saaresta tuli hänelle muuta kuin pelkkä historiallinen paikka.