Paikallinen, sekä Suomen että Norjan teillä ajava ammattikuljettaja sanoo tieverkon kunnossapitoa ja kuntoa käsittelevässä jutussamme, että tiet on pääosin hoidettu hyvin (s. 5).
On tietenkin sula mahdottomuus, että jokainen tie päästään hoitamaan ensimmäiseksi 24/7 – sellaista kalustoa ja miehistöä ei ole kellään. Ja suolaa, sepeliä ja hiekkaakaan ei riitä missään niin, että teille saataisiin kesäkeli keskitalvellakin.
Määrärahoja emme me veronmaksajat ja meidän edustajamme ole antaneet siihenkään, että tiet onnistuttaisiin pitämään kuopattomina koko tieverkon kattavasti varsinkaan tällaisina talvina, joissa kelit ovat sahanneet paukkupakkasten, runsaan lumen ja vesisateiden välillä jopa useita kertoja viikossa.
Sääsahaus on kypsyttänyt tienpidon lisäksi myös jalankulkijat, jotka yhä useammin ovat etsineet alleen joko kitkat tai nastat pystyssä pysyäkseen.
Totta on sekin, että tänäkin talvena erityisesti haitanneet polanteet pääsevät syntymään, kun teitä ei hoideta ennen kuin liikenne junttaa sataneet lumet koviksi kerroksiksi ja railoiksi, joissa autoilla ja muilla ajokeilla liikutaan kuin raiteilla.
Moni haluaisikin tehdä jälleen ”suurpetohavainnon” – siis nähdä ilmielävän tiekarhun!
Sukupuuttoon ne eivät liene kuolleet, mutta kanta tuntuu takavuosista harventuneen, kun eivät ne kai talviuniakaan nauti?