Loimaa/Niinijoki
Simppeleitä malleja, kutomoyrittäjä Hannele Kivilä-Rastas kuvaa oman kutomonsa mattojen tyyliä.
Vuosikymmenten yrittäjäuransa kuluessa hän on oppinut tuntemaan suomalaisten maun.
– Suomalaiset ovat aika minimalistisia ihmisiä, kauhean kruusatuista matoista ei yleensä tykätä, hän tietää.
Matot tehdään mittatilaustyönä asiakkaan mukaan. Työ lähtee väreistä, kun kuteiden vyyhdit laitetaan sopivaan järjestykseen kutomon isolla työpöydällä.
Häntä huvittaa, miten sisustuslehtien jutuissa mainostetaan pastellivärejä, mutta suosikkivärit ovat hänenkin asiakkaillaan vuodesta toiseen samat, harmaan ja ehkä sinisen sävyt.
– Vaaleanharmaa, keskiharmaa, tummanharmaa. Valkoinen, musta ja pellavansävyt, hän listaa suosituimpien malliensa ja mattojensa värimaailmaa.
Kerran hän irrotteli ja suunnitteli leveiden raitojen ja kirjavien värien maton. Ajatteli kyllä, että ei sitä kukaan halua.
Halusipa kumminkin.
Iso matto juuri sitä kirjavaa mallia koristaa erään sateenkaariperheen kotia.
Paljon ala on muuttunut siitä, kun vanhempien kanssa kutomo aloitettiin 1980-luvun alussa Oripäässä, Hannele Kivilä-Rastas muistelee.
Värjäämöjä, kutomoita ja kutomoyrittäjiä oli pitkään paljon enemmän.
Paljon on vuosien varrella tippunut pois, ja korona tiputti pois vielä lisää varsinkin pieniä yrityksiä, kun ei ollut messuja ja tapahtumia, joissa olisi päässyt mattoja esittelemään ja myymään.
– Kun aika on tämä, hän summaa käsityöläisten ja alan yrittäjien tilanteen.
Kohonneet elinkustannukset rajaavat asiakaskuntaa – kaikilla ei ole varaa hankkia käsin tehtyjä kotimaisia mattoja, eikä pienen käsityöyrityksen yrittäjällä varaa tehdä halvemmalla, jos kulujen jälkeen aikoo elantoakin saada
Lisäksi tarjontaa ja vaihtuvuutta on sisustustavaroissakin aiempaa enemmän ja niinijokelainen yrittäjä kilpailee maailman kaikkien muiden matonvalmistajien kanssa. Ja on kisassa vieläpä samalla viivalla riippumatta siitä, millaisilla periaatteilla kukin markkinoilla toimii – maksavatko he vaikkapa palkkoja tai veroja niin kuin kuuluu vai ollenkaan.
Niin, minkä tilan ja arvon kotimaiset, käsityönä tai käsiteollisesti valmistetut tuotteet kodeissamme tätä nykyä saavat? Onko osaajille ja yrityksille markkinoita?
Käsityön ajatus on muuttanut muotoaan mielissämme, hän pohtii.
– Ajattelen, että käsityö on jotain itse tehtyä tai ainakin itse vahvasti muokattua.
Kollegoiden kautta hän saanut kuulla, että tämä ei enää välttämättä päde kaikissa alan tapahtumissakaan.
Hannele Kivilä-Rastas on ”viimeisiä mohikaaneja” alallaan seudulla.
– Kun sukkula putoaa, kun en enää pysty kutomaan mattoa, niin se on siinä, hän sanoo ja laskee, että silloin loppuu käsiteollisesti tehtyjen mattojen valmistus seudulta.
Kutomolle ei ole jatkajaa omasta perheestä eikä tähän mennessä sellaista ole ilmaantunut muualtakaan.
Vielä yrittäjän kodin ulkorakennuksen päädyssä keskellä isoa peltoaukeaa kuitenkin kudotaan. Koneille on ollut kyllä jo kyselijöitä, mutta hän ei ole niitä suostunut myymään. Paljon niitä on kuulemma entisiltä kutomoilta Suomesta myyty, ja moni on päätynyt Kiinaan tai Intiaan. Niissä koneita on yhdistetty niin, että niillä pystyy kutomaan neljänkin metrin levyisiä mattoja.
Hannele Kivilä-Rastas sanoo, ettei halua koneidensa päätyvän ulkomaille. Kun ei tiedä, millä periaatteilla niillä sitten tehtäisiin mattoja – olisiko mukana lapsityövoimaa tai esimerkiksi orja- ja pakkotyötä, jota Kiinassa teetetään uiguurivähemmistöllä ( Yle, Finnwatch ).
– Sitäkin olen miettinyt, että mitä sillä tarkoitetaan, kun sanotaan, että on perheiden kutomoita. Onko silloin käytössä lapsityövoimaa?
Käyttämiensä materiaalien alkuperää hän on pyrkinyt selvittämään mahdollisimman tarkoin. Vaikeaa se on, hän sanoo suoraan.
– Villalanka villamattoihin tulee Saksasta, pellava Latviasta. Puuvillapaalit vyyhditään Saksassa, vaikka puuvilla on turkkilaista alkuperää, hän luettelee, mutta sanoo, ettei voi siltikään olla ihan varma, onko puuvilla ihan alkujaan sittenkään peräisin Turkista.
Tuotantoketjut ovat pitkiä ja kaikkea ei merkitä.
Vieläkin kodeissa näkyy Hannele Kivilä-Rastaan mukaan isoäitien tai asukkaiden itse omista vaatteista kutomia mattoja. Kutomonkin kuteissa voi olla jonkun tuttuja tekstiilejä, sillä hän ostaa myös kierrätystekstiilien myymälä TexVexistä lakanoita ja sahaa niistä vannesahalla kuteita.
Kenen mahtavat olla esimerkiksi lakanat, joista on tehty kutomon mattopinon päällimmäinen hennonkeltainen, haalean murretuin värein koristettu matto – ja kuinkahan kauan lakanat palvelivat omistajaansa jo edellisessä elämässään.
Vieläkin hän törmää asiakkaisiin, joilla on jopa niitä kutomon alkutaipaleella heiltä hankittuja mattoja.
– Kun muutetaan ehkä pienempään kotiin tullaan tilaamaan uudet matot ja edelliset viedään vaikka mökille.
Hän muistuttaa pesemään ja kuivaamaan matot tasossa ja välttämään mäntysuopaa.
– Mattohan on periaatteessa ikuinen, kunhan sitä huoltaa oikein.