LENTOPALLO ”Suomalainen urheiluseura pyörii mokkapalojen voimalla.”
Näin kuuluu yksi kotimaisen urheiluelämän kuluneista fraaseista. Ei silti, lause pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Ilmaisilla mokkapaloilla saadaan (onneksi) edelleenkin ihmisiä mukaan talkoisiin.
Hurrikaani-Loimaan Mestaruusliigaotteluiden talkoot on jyvitetty Jankko lentopallon hoidettavaksi. Yhtä runkosarjan kotiottelua varten talkoolaisia tarvitaan viitisenkymmentä. Talkootehtävät jakautuvat Jankon juniorilentopallojoukkueiden kesken, ja talkootehtävän suorittaa hyvin usein juniorin jompikumpi vanhemmista. Nämä talkoolaiset ovat ottelutapahtuman ”ykkösketjua”. Ilman heitä, yhtäkään lentopallo-ottelua ei saataisi pelattua liigatasolla Loimaalla.
Ennen kuin katsoja on löytänyt itselleen istumapaikan hän on ohittanut parkkipaikalla järjestyksenvalvojan, hallin ovella lipunmyyjän ja -tarkastajan. Kahvion herkut tai makkara, kaikki tehdään ja myydään vapaaehtoisvoimin. Ottelutapahtuman juonto ja äänentoisto hoidetaan ilman erillisiä korvauksia.
Ei ole väärin sanoa, että Hurrikaanin ottelutapahtumat ovat kuin suomalainen urheiluseuratoiminta pienoiskoossa: yritetään palvella katsojia mahdollisimman hyvin, mutta vapaaehtoisten avulla.
Pudotuspelit ovat sitten oma maailmansa. Kun kiinnostus yksittäistä kotipeliä kohtaan lisääntyy, lisää se myös talkootehtäviä ja -vaatimuksia.
Käynnissä olevat finaalit ovat vaatimustasoltaan vieläkin kovempi sirkus. Pelkästään liigan vaatimusten mukana tulee useita tehtäviä, joita ei tarvita vielä runkosarjassa.
Finaalien näkyvin uutuus on taraflex-pelialusta. Sen asentaminen edellisenä iltana teippauksineen vaatii vähintään kymmenen ihmistä. Pelialustaa ei suinkaan asenneta miten sattuu, vaan jokaisen mattorullan paikka on erikseen määrätty.
Koska finaalit ovat myös yleisölle kauden kliimaksi, Hurrikaani on joutunut rakentamaan kotipeleihin lisäkatsomoita. Kun näiden operaatioiden lisäksi tehdään vielä ”rutiininomaiset” pääkatsomon kokoamiset ja päätykatsomoiden rakentamiset, puhutaan logistisesti vaativasta operaatiosta. Eikä perus- äänentoistokaan enää riitä. Se rakennetaan erikseen jokaiseen finaaliotteluun.
Eräs talkoohenkilö, joka pyydettiin mukaan rakentamaan erikseen finaalitapahtumaa, on Ville Hällfors . Hällfors ei ollut runkosarjassa vielä mukana talkoissa, mutta finaalien alla häntä pyydettiin mukaan.
– Olen seurannut Hurrikaania todella pitkän aikaa, joten oli luontevaa tulla auttamaan. Toinen iso asia oli, että organisaatio on niin hieno, että tuntui jopa kunniatehtävältä olla mukana, hän paljastaa.
Kun finaalipaikka selvisi, Hurrikaanin organisaatiossa oli heti selvä asia, että tarvitaan lisäkäsiä. Oli käsittämätöntä, miten äkkiä lisäkäsiä löytyi. Tällä hetkellä finaalitapahtumassa on mukana parisenkymmentä ”uutta” talkoolaista. Kaikilla on motiivit aika samanlaiset: halu auttaa seuraa, kun on päästy finaaleihin saakka.
Kun tiistai-iltana neljännen finaalin ensimmäinen pallo nousee ilmaan, takana on kolmenkymmenen talkoolaisen yhden illan vapaaehtoistyöt. Ja vastaavasti, kun ottelun viimeinen pallo tippuu kenttään, alkaa sama rumba. Nyt vain puretaan ja pakataan. Kahviossa tiskataan ja inventoidaan, mitä jäi ja mitä pitää tilata uudelleen. Ja kaikki tämä 2–3 tunnin lentopallo-ottelun ja yli tuhannen katsojan takia!
Onneksi Loimaalta löytyy vielä talkoohenkeä.