– Opettaja, terapeutti, psykologi ja talonmies, koulunkäynninohjaajina Hirvikosken yhtenäiskoulussa työskentelevät Heidi Lehto ja Roosa Ristimäki luettelevat, mihin kaikkeen he saattavat työpäivän aikana taipua.
Oppilaat olettavat heidän tietävän ja osaavan myös kaikista aineista kaiken. Luokassa heidän oletetaan tietävän lisäksi, missä ovat oppilaan kumit ja kynät, vihot ja kirjat. Tilanteen tasalla onkin pysyttävä koko ajan, sillä työ on jatkuvaa soveltamista ja miettimistä, miten mikäkin tilanne hoidetaan.
– Tässä työssä ei ole koskaan tylsää, he nauravat ja kiittelevät juuri monipuolisuuden tekevän siitä mielekästä.
Parhaat hetket koetaan usein koulun käytävällä, kun oppilaat tulevat halaamaan.
– Se on aina ihan huippuhetki ja siitä tietää, että on onnistunut tekemään jotain oikein, Lehto ja Ristimäki sanovat.
KYMMENEN vuotta koulunkäynninohjaajana työskennellyt Heidi Lehto ja toista vuotta alalla ollut Roosa Ristimäki laskevat kollegoita olevan Hirvikosken yhtenäiskoulussa liki 30. Työyhteisöään he kiittelevät hyväksi, ja he kokevat opettajien kanssa työskentelyn mutkattomaksi.
– Tuntuu, että meidän työtämme arvostetaan.
Koulunkäynninohjaajien tärkein tehtävä on heidän mielestään olla oppilaan tuki ja turva, kasvattaja. Usein heidän suhteensa oppilaisiin muodostuukin varsin läheiseksi, sillä koulunkäynninohjaaja on se, joka istahtaa luokassa levottoman lapsen viereen tai huomaa nuoren murheellisen olemuksen. Tuntosarvet ovat koko ajan pystyssä.
– Luemme koko ajan oppilaiden henkistä tilaa, ja kun näemme, ettei kaikki ole hyvin, puutumme siihen heti, Ristimäki sanoo.
Turvallinen ilmapiiri syntyy vaikkapa viemällä oppilas kävelylle, jonka aikana hän voi halutessaan kertoa mieltään painavasta asiasta. Ristimäki painottaa, että kaiken käytöksen takana on aina jokin syy.
– Haluan aina miettiä, mistä joku käytös johtuu.
Kun oppilaalla huomataan olevan murheita tai ongelmia, asiasta keskustellaan ensin opettajan ja tarvittaessa esimerkiksi koulukuraattorin tai -psykologin kanssa.
Lehto sanoo, että oppilaiden tuntemus on tärkeää myös siksi, että hänelle osaa antaa oikeanlaista tukea.
– Luokassa jotkut voivat tarvita juuri sitä vieressä istumista rauhoittuakseen, kun taas toiset eivät voi sietää sellaista. Tässä työssä täytyy tietää, millä tavalla kunkin oppilaan kanssa ollaan.
Usein lapset ja nuoret kaipaavat myös aikuista kuuntelijaa. Koulunkäynninohjaajille kerrotaankin paljon sellaisia salaisuuksia, joita ei omille vanhemmille tohdita paljastaa.
– Etenkin tytöt kertovat paljon omista jutuistaan, esimerkiksi, mitä he ovat tehneet viikonloppuna poikaystävän tai ystävien kanssa.
HAASTAVAA työssä on Lehdon mukaan yhteisen kielen puuttuminen, sillä hän työskentelee Suomeen muuttaneiden vieraskielisten oppilaiden valmo-ryhmässä. Hän sanookin, että Google-kääntäjälle on paljon käyttöä.
– Onneksi löytyy apuvälineitä, hän kiittelee nykyteknologiaa.
Myös häiriökäyttäytyminen aiheuttaa haasteita. Etenkin maanantaiaamuna oppilaat ovat usein väsyneempiä ja levottomampia.
– Tuntuu, että nuoret pelaavat, valvovat ja juovat energiajuomia nykyään enemmän, ja se näkyy väsymyksenä. Silloin mieli ei ole kirkas, eikä jakseta keskittyä opiskeluun, Ristimäki sanoo.
Hän kuitenkin kiittelee kodin ja koulun välistä yhteistyötä, sillä yhteisistä säännöistä pystytään hänen mukaansa kyllä sopimaan.