Jo aikuisten kokouksista sen tietää. Kuunnellaan puolella korvalla, selataan kännykkää ja vastaillaan viesteihin, ollaan sitten läsnäkokouksessa tai netin kautta pidettävässä palaverissa.
Samantyyppistä viestitetään kouluista. Monesti ihmetellään, että huonosta koulumenestyksestä syytetään yhä herkemmin lähinnä opettajia ja koulua ja häiriöitä tunneilla selitetään joko opettajien lepsuudella tai että ”jollain nyt vaan on auktoriteettia ja jollain ei”. Erityisesti kännykän ja sen sisällön koetaan kilpailevan koulun tarjonnan kanssa.
Mutta. Kukaan ei näytä tietävän mitä saa häiriöttömän opetuksen ja oppimisen sekä turvallisen työskentelyn takaamiseksi koulussa tehdä – kännykän häiritsevän käytön kitkemisestäkin on keskusteltu valtakunnan tasollakin jo pitkään ja onko kukaan osannut muotoilla niille selkeitä sääntöjä?
Oli fiksua paikallisilta Lions-klubeilta järjestää luento, jossa asioita käytiin läpi juuri sääntöjen ja lakien pohjalta (LL 21.5.).
Uutiset lasten ja nuorten pahoinvoinnista antavat meille paljon pohdittavaa. Kukaan ei kaipaa mykäksi käskyttämällä tai jopa karttakepillä kuritettujen oppilaiden aikaan, tietenkään, mutta sekään ei voi olla vaihtoehto, että ei tehdä mitään.
Koulun tavoite on opettaa lapsille tietenkin kouluaineita ja osin myös muiden ihmisten kanssa toimimista, mutta saako se siihen mahdollisuuden?