Istumalakko

Aamulla aamiainen ja lehtien lukua vajaat pari tuntia.

Istuen.

Joskus vähän pitkäksikin venähtävä työpäivä.

Istuen.

Nääkähtäneenä kotiin, kun ei jaksa lenkillekään.

Sohvalle. Istumaan.

Päätin alkaa istumalakon ja pelillistää sen – sehän on muotia kaikissa muissakin asioissa.

Koska olen lautapeliajan lapsi, en koodannut siitä sovellusta, vaan apinoin niinsanottuja juomapelejä. Drinkin ottamisen sijasta liikutaan.

Näin istuminen siis vähenee:

Kun katsot televisiota, laske kuinka monta kertaa mainostetaan samaa ohjelmaa illan aikana. Nouse sohvalta seisomaan yhtä monta kertaa kuin näitä kertoja on.

Jos bongaat saman juontajan/kommentaattorin illan/päivän aikana eri ohjelmista, nouse sohvalta vähintään näiden bongaamiesi ohjelmien määrän verran. Jenni Pääskysaaresta, Susanna Laineesta, Heikki Paasosesta ja Ernest Lawsonista parit ekstranousut päälle – samoin, jos bongaat Christopher Strandbergin vieraana, juontajana tai missä roolissa tahansa jossakin ohjelmassa.

Tee yhtä monta nousua sohvalta kuin löydät saman ohjelmaidean versioita.

Tee yhtä monta nousua sohvalta kuin löydät tosi-tv-sarjoja. Tuplaa nousut, jos niissä on kökköjä näyteltyjä osioita.

Nouse seisomaan yhtä monta kertaa kuin otit puhelimesi käteen/näppäsit sen auki lempiohjelmasi aikana.

Joka kerta kun olet somessa ja huomaat ihmetteleväsi, mitä oikein teet ja mihin aika menee, nouse sohvalta ja mieti, kuka teillä asuu ja mistä olet heidän kanssaan (tai edes jonkun ihmisen kanssa) viimeksi puhunut.

Kun katsot puutarhavideoita videojulkaisualustalta ja näet jälleen yhden hyödyttömän ”Näin parannat savimaan rakennetta” -videon, koska olet vuosi sitten katsonut ensimmäisen, nouse sohvalta ja käy tarkistamassa kuorikatevarastosi.

Laske yhteen ”liian pitkänä” sivuun skipattujen videoiden määrä ja nouse sohvalta seisomaan yhtä monta kertaa ja sen päälle lue kirjaa.

Lankuta mainoskatkojen ajan, tai jos olet siihen liian huonossa kunnossa, lankuta niiden välinen aika.

Jos, tai siis kun televisiosta tulee joku osa Alaston ase-, Tappava ase-, Poliisiopisto-, Uuno Turhapuro- tai James Bond-elokuvasarjoista, varaa lähelle hevoslinimenttiä ja nouse seisomaan yhtä monta kertaa kuin näissä on yhteensä osia.

Toista tämä yhtä monta kertaa kuin olet katsonut kyseiset sarjat ja kertaa mielessäsi Frank Drebinin kuolemattomimpia repliikkejä, niin eiköhän istuminen vähene.

Jos onnistut katsomaan illan teeveetä niin, että yhdenkään ohjelman nimessä ei mainita sanaa ”alaston”, nouse sohvalta ja mene nukkumaan ennen kuin sellainen alkaa.

Kati Uusitalo