Keskustelu sosiaali- ja terveyspalveluista kiehnää rahan ja sen puutteen ympärillä. Todellinen ydin eli terveytemme, sairautemme ja ikääntymisemme uhkaa jäädä sen jalkoihin. Terveydenhuoltoamme kuormittavat eniten kansansairaudet. Elintapamme, elintasomme ja geeniperimämme vaikuttavat taustalla.
Suomella on kunniakas historia kansakuntaa vaivanneiden yleisten sairauksien mullistavassa hoidossa. Tästä paras ja maailmalla edelleen ihailua osakseen saava esimerkki on Pohjois-Karjala -projekti. Sen myötä sydän- ja verisuonisairaudet vähenivät valtavasti. Pekka Puska saarnasi 50 vuotta sitten ensin itäiselle Suomelle ja myöhemmin kaikkialla kevyempien ruokatuotteiden merkityksestä ja ennenaikaiset kuolemat vähenivät. Väestön sydän- ja verisuonikuolleisuus on laskenut näiden kansanterveysohjelmien myötä yli 80 prosenttia. Huikea saavutus.
Suomessa on seitsemän muuta kansantautia jo mainittujen sydän- ja verisuonitautien ohella: diabetes, astma ja allergia, krooniset keuhkosairaudet, syöpäsairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ja mielenterveyden ongelmat.
Niistä uusin ja suuri huoli liittyy mielenterveyteen. Korona jätti pitkän varjon erityisesti lasten ja nuorten elämään. Ympäröivän maailman melske ja ilmastonmuutos ahdistaa nuoria ymmärrettävästi. Eduskunnassa keskustellaankin usein lasten ja nuorten terapiatakuusta. Se on hyvä lupaus, mutta vielä tärkeämpää olisi puuttua juurisyihin ja ennaltaehkäistä vanhemmuuden tuella sekä kodin ja koulun kumppanuudella lasten ongelmia. Oma lukunsa on työelämä: mielenterveyden ongelmista johtuvien ennenaikaisten eläköitymisten määrä pitää saada laskuun.
Nostan erikseen esiin myös diabetekseen liittyvät huolet. Diabeetikkoja on jo puoli miljoonaa. Terveydenhuollon menoista 15 prosenttia kuluu pelkästään diabeteksen hoitoon. Suurin syy tähän on ylipaino.
Erittäin monen kansansairauden puhkeamiseen voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevällä työllä. Tiedolla ja valistuksella, mutta myös hyvillä mahdollisuuksilla itsestään huolehtimiseen. Tästä paljolti ovat vastuussa nykymallissakin kunnat. Pääsevätkö eläkeläiset edullisemmin uimahalliin? Onko lasten jalkapallokenttä kunnossa? Onko kouluruoka ravitsevaa? Onko yksinäisille tarjolla järjestöjen tuottamaa toimintaa ja ystäväpalvelua? Entä muistetaanko, että kulttuuriin sijoitetut eurot ovat tutkitusti vaikuttamassa hyvinvointiimme?
Mikään raha ei tule riittämään ikääntyvässä maassa palveluihimme, ellemme varmista, että kansansairauksia on mahdollisuus myös hidastaa tai jopa estää.
Annika Saarikko
Aluevaltuuston jäsen (kesk.)
Oripää