LOIMAA – Me kaikki tiedämme, että viime aikoina on tapahtunut todella ikäviä asioita ja kouluilla sattuu yhtä ja toista, Turvallinen toinen aste-hankkeen projektipäällikkö Outi Leppäjoki alusti koulujen turvallisuutta käsitellyttä luentoaan yleisölle.
Loimaalaislähtöinen Leppäjoki aloitti vuoden alussa Turussa oppilaitosten henkilökunnan ja opiskelijoiden hyvinvointia ja turvallisuusosaamista koskevassa projektissa. Kuluneen kevään aikana hän on kartoittanut tilannetta Turun toisen asteen oppilaitoksissa.
Leppäjoella on takanaan pitkä ura turvallisuusasioiden parissa. Hän on työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta poliisina, osan ajasta myös Loimaalla, ja opiskellut itsensä sittemmin hallintotieteiden maisteriksi. Tällä hetkellä hän kirjoittaa myös väitöskirjaa.
– Kun tulin aikoinaan Loimaalle töihin ja olin ensimmäisessä vanhempainillassa mukana Hirvikosken yhtenäiskoulussa, sanoin omassa puheenvuorossani, että vanhemman vastuuta lapsen kasvusta ja kehityksestä ei voi delegoida. Koulu on kasvatustyössä tietysti se toinen suuri tekijä.
Joissakin tapauksissa tämä vastuu näyttää kuitenkin hämärtyneen. Koulumaailman toimintakulttuuri on ollut muutoksessa jo vuosia, ja aihe on edelleen ajankohtainen.
– Minulla oli pitkään työhuoneeni seinällä Ulla Appelsinin kirjoittama kommentti, jonka otsikko oli “Jos häpeä häviää, jää vain laki”. Mielestäni se kuvaa erinomaisesti sitä muutosta, joka on tapahtunut.
Leppäjoki havainnollistaa tapahtunutta muutosta pilakuvan avulla: vielä viisikymmentä vuotta sitten syytä huonoihin arvosanoihin tivattiin oppilaalta. Nykyisin syytä tivataan yhä useammin opettajalta. Kyse ei kuitenkaan ole pilasta, vaan koulujen arkisesta todellisuudesta.
– Nykyään palaute menee opettajalle lapsen sijaan. Ei riitä, että osa lapsista voi olla haastavia, sillä myös osa vanhemmista on aiempaa haastavampia ja valmiimpia antamaan palautetta opettajalle.
Tilanne ei tietenkään koske kaikkia huoltajia ja perheitä, vaan suurin osa huoltajista hoitaa vastuunsa Leppäjoen mukaan edelleen kunniakkaasti.
Toisiakin ääripäitä on. Toiselle asteelle tultaessa Leppäjoki on törmännyt tapauksiin, joissa vanhemmat eivät tiedä tai heitä ei välttämättä edes kiinnosta se, miten nuorella koulussa menee.
– Tilanne on ongelmallinen siksi, että nuorella itsellään saattaa olla Wilma-tunnukset käytössään, ja hän käy esimerkiksi itse kuittaamassa poissaolonsa. Vanhemmilla on kuitenkin oikeus saada tietoa siitä, miten alaikäisellä opiskelijalla koulussa menee. Yhteydenpito koulun ja huoltajien välillä on tärkeää.
Syyt lapsen käytöksen ja toiminnan taustalla sysätään siis yhä useammin opettajan tai koulun harteille. Tämä on johtanut myös siihen, että ojennus- ja kurinpitokeinojen käytössä ollaan yhä varovaisempia.
Leppäjoki selventää, että kurinpitokeinot ovat lakiin kirjattuja opettajan oikeuksia. Opettajalla on oikeus muun muassa poistaa oppilas tai opiskelija luokasta myös voimakeinoin tai ottaa haltuun vaarallinen esine tai aine silloin, kun lakiin kirjatut edellytykset täyttyvät.
Laissa on kuitenkin eroja, kun siirrytään peruskoulusta toiselle asteelle. Yleisön keskuudessa virisi kysymyksiä liittyen kännyköihin ja niiden käyttöön koulupäivien aikana.
– Niin, peruskoulussa opettaja voi tosiaan ottaa haltuunsa sellaisen esineen, jolla häiritään opetusta. Tämä esine saattaa hyvin olla kännykkä. Lukiolaissa tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ei ole tällaista mainintaa.
– Entä, jos kännykän käyttö on koulun säännöissä kielletty, yleisöstä kysyttiin.
– Tähän en osaa antaa suoraa vastausta, sillä laista ei löydy suoraa linjausta. Toisaalta myös koulun järjestyssäännöt on tehty opiskelurauhan säilyttämiseksi sillä ajatuksella, että myös niitä noudatetaan. Tätä pohditaan paljon tällä hetkellä, Leppäjoki vastasi.
Oppilailla ja opiskelijoilla on oikeus turvalliseen ja rauhalliseen oppimisympäristöön, ja samalla tavalla opettajalla tulisi olla oikeus turvalliseen työympäristöön. Kurinpito voi kuitenkin olla hankalaa.
– Tietysti on myös hallinnollisia keinoja, kuten kirjallinen huomautus tai erottaminen määräajaksi. Ne eivät kuitenkaan auta siinä vaiheessa, kun luokassa on kauhea hässäkkä, joka pitäisi saada selvitettyä.
Ojennus- ja kurinpitokeinojen käyttöön liittyy myös pelko niiden seuraamuksista. Leppäjoki nostaa esille tapauksia, joissa opettajan kurinpitokeinot ovat johtaneet kanteluihin, rikosilmoituksiin, syytteisiin ja jopa tuomioihin, kun vanhemmat ovat lähteneet viemään asiaa eteenpäin.
– Aina kannattaa kirjata ylös se, mitä on tapahtunut. Jos mahdollista, paikalle kannattaa aina kutsua myös toinen henkilökunnan jäsen. Ja tietenkin joka kerta, kun joutuu kurinpitokeinoja käyttämään, kannattaa asiasta tiedottaa myös oppilaan tai opiskelijan huoltajille.
Leppäjoki tunnistaa senkin, että kantelu voi tuntua opettajasta pahalta. Niiden käsittely voi myös kestää kauan, ja sen ajan opettaja saattaa niin sanotusti roikkua löyhässä hirressä.
– Pelätään huonon ihmisen leimaa otsassa ja työpaikan menetystä. Ajattelukulku on sama kuin lastensuojeluilmoituksissa: luullaan, että seuraava askel on saman tien jo huostaanotto, vaikka eihän se mene niin.
Leppäjoki muistuttaakin, että kantelut arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja kanteluviranomaisen tulee tutkia tehty kantelu, ellei se ole ilmeisen perätön. Kanteluviranomainen ei myöskään toimi tuomioistuimena, vaan se tarkastelee kantelun kohteena olevan viranomaisen toimintaa antaen tarvittaessa ohjeita virheellisen toiminnan tai ohjeistuksen korjaamiseksi.
Ennen kaikkea pitäisi Leppäjoen mukaan vaalia johdonmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Ne ovat hänen mukaansa avainasemassa yhteisten järjestyssääntöjen vahvistamisessa ja vakiinnuttamisessa ja siten turvallisen ympäristön luomisessa.
– Oppilaitoksissa törmätään toisinaan siihen ongelmaan, että opettajat puuttuvat tilanteisiin eri tavalla vetäen näin köyttä ikään kuin eri suuntiin. Jos yksi opettaja ei vaadi järjestyssääntöjen noudattamista, ei niitä noudateta muidenkaan opettajien aikana.
Oona Tepponen