Kesäinen sää on hellinnyt toden teolla viime päivinä. Aivan kuin ilmassa olisi epätodellisuuden tuntua, kun pitkä talvi on vihdoin ohi. Voiko tämä juuri puhjennut räjähtävä vehreys todellakin olla edes totta, sillä vastahan sitä elettiin keskellä takatalven aiheuttamaa lumikaaosta.
Talvella ja takatalven aikana ainakin tuprutti lunta riittämiin, joten toivottavasti nyt myös kesäkaudella sadekuurot pitävät sadot ja luonnon vehreinä.
Kesäsade on raikasta ja virkistävää, ja sen jälkeen hengittää uudella tavalla. Lapsuuden kesissä sitä oikein nautti sadekuurojen kastellessa lämmennyttä ihoa, kun samalla loikki kaikki mahdolliset vesilätäköt läpi.
Heti kun lumet sulavat tekee mieli pysähtyä kaupoissa tutustumaan erilaisiin kukkasipuleihin ja siemeniin. Eniten minua kiehtoisi saada käsiini oikeita vanhanajan taimia, jotka kestävät parhaiten.
Kotonani minulla ei ole puutarhaa, mutta olen istuttanut suvun rantasaunan tontille kukkasia ja jotain viljelykasveja. Vaikka silloin kun kasvimaa ei ole kotipihallasi, niin sen kastelu on haastavampaa helteillä. Toimistotyylisen työn vastapainoksi on kiva fiilistellä ja kastella istutuksia käsivoimin kastelukannuilla – vaikka joinakin kertoina se ärsyttää, jos on kiireistä.
Onneksi harso pitää maata hieman kosteana, joten siitä on ollut hieman apua. Varsinkin kun uusi kasvimaa on tehty kuivakkaan ostomultaan.
Entisen kasvimaan multa oli varsinaista kastematojen möyhentämää maata, mutta sen ovat myös huomanneet rikkaruohot. Ei tee mieli heittää sinne mitään jäätävän myrkyllistä aineitta, joka veisi kaikki rikkaruohot. Jos on sanottu, että aivan liian huolitellut pihat ovat haitaksi pölyttäjille, niin silloin tästä voi olla hyötyäkin.
Kukkia yritän istuttaa siksi, että ne ovat yksinkertaisesti ihania. Kauniita ja hyväntuoksuisia. Lisäksi ne tuovat väriä puutarhaan. Mutta haluan istuttaa erilaisia kukkasia myös siksi, että haluan tarjota omasta takaa pölyttäjille ja kaiken maailman pörriäisille mettä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Tosin on sanottu, että pölyttäjille ei kaikista jalostetuista kukista irtoa mettä, mutta annan myös useiden voikukkien jäädä maahan.
Pölyttäjien suojelu on tärkeää myös ihan ruoantuotannon kannalta, sillä noin 75 prosenttia maailman tärkeistä ruokakasveista tarvitsee pölyttäjän.
Viime kesänä jätin ensimmäistä kertaa koko alueen nurmikon rehottamaan, ja oli ilo katsella, kuinka paljon siellä oli erilaisia perhosia ja pörriäisiä. Myös tänä kesänä suurimmalla osalla tontista villeys saa rehottaa, jotta myös ympäristö hyötyy siitä.
Marianne Rovio