Sunnuntaina huomasin, että olin istunut jo jonkin aikaa parvekkeella kahvikuppi kädessä tekemättä yhtään mitään. Minulla ei ollut hajuakaan, kuinka kauan olin ollut siinä. Olin vain uppoutunut ajatuksiini ja ehkä tuijotellut pilviä. Havahduin yhteen seikkaan: tässä on ihan hyvä olla.
En ollut saanut mitään aikaiseksi, kahvikuppikin oli tyhjentynyt aikaa sitten. Silti ei tuntunut siltä, että olisin varsinaisesti tuhlannut aikaa.
Vihaamme tylsyyttä, tylsyys jopa ahdistaa monia. Lisäksi nykymaailma korostaa suorittamista ja aikaansaapuutta, minkä vuoksi monen on vaikea pysähtyä. Tosiasiassa kuitenkin tarvitsemme tylsyyttä. Tylsyydessä aivot saavat levätä, ja lisäksi toimettomuudessa on tilaa uusien luovien ajatusten syntyä.
Elämme valtavan ärsyketulvan keskellä. Jo ennen älypuhelimia ja niiden merkkiääniä ehdimme tottua siihen, että joka puolella on ääntä. Asiat sähköistyivät ja sininen valo lisääntyi. Ei ihme, että monet haaveilevat joskus lomasta maaseudulle, missä voisi kuunnella korkeintaan kärpäsen surinaa ja ihmetellä lehtien havinaa. Ärsyketulva on arkea mutta kuormittaa.
Ja sitten ne älypuhelimet. Vaikka puhelimen merkkiääni tai syttyvä ruutu eivät vaatisikaan välitöntä reagoimista, herättää tuo ärsyke huomiomme ja keskeyttää aivoilta sen, mitä olimme tekemässä. Voi kuulostaa koomiselta, mutta tämä ei ole kaukana siitä, kun esi-isämme kuulivat puskasta rasahduksen ja virittäytyivät tarkkailemaan ympäristöä vaarojen varalta. Ihmisen maailma on muuttunut nopeasti, eivätkä aivomme ole pysyneet kehityksessä mukana. Muinaisina aikoina ihminen on tylsistynyt niissä tilanteissa, joissa hän on ollut turvassa. On ollut mahdollisuus antaa aistien hetkeksi herpaantua ulkopuolisista äänistä ja päästää irti. Tylsyys on myös jättänyt tilaa luovuudelle – ja luovuudessa on syntynyt muutamakin keksintö.
Tylsyyttä on ehkä liiankin helppo paeta. Paikallisbussissa suurin osa ihmisistä on kännykällä koko matkan ajan. Jotkut kaivavat älypuhelimen esiin jopa kauppajonossa. Kaikki tämä nakertaa keskittymiskykyämme ja väsyttää aivoja. Unta on kutsuttu aivojen huuhtelemiseksi. Tylsyys voi olla jonkinlainen pikaohjelma. Mitä jos bussissa katselisikin älypuhelimen sijaan maisemia?
Mikäli tylsyys sitten ahdistaa, on ehkä hyvä pysähtyä pohtimaan, mistä tämä ahdistus johtuu. Pelkääkö henkilö niitä ajatuksia, joita tyhjyys tuo? Jotkut voivat peittää ahdistavat ajatukset jatkuvaan tekemiseen. Sekin on kuitenkin pitemmän päälle kuluttavaa eikä sitä paitsi kanna loputtomiin. Ahdistavat ajatukset löytävät kyllä kanavan purkautua.
Parvekkeella viettämäni tovin jälkeen koin oloni virkistyneeksi. Sitten nousin ja lähdin toisiin puuhiin ja jaksoin keskittyä ihan eri tavalla. Ehkä joskus vielä menen tietoisesti parvekkeelle tekemään en-mitään.
Mira Kreivilä