Suomi on kuulunut Euroopan Unioniin jo lähes 30 vuotta. Siihen nähden meidän pitäisi tietää unionista aika paljon.
Mutta. Kun ei oikein kiinnosta, tuntuu olevan monen täkäläisenkin ihmisen ajatus.
Jos vertaa toiseen ”unioniin”, johon juuri liityimme, kiinnostus yltää EU:n kohdalla ehkä murto-osaan siitä, mitä moni kokee Naton suhteen. Ymmärtäähän sen, EU:ssa on kyse ennemminkin tavallisesta arjesta ja Nato-asioissa tavallaan todellisesta hädästä, jopa sodasta. Mikä mahtaisi muuten olla äänestysprosentti, jos EU-vaalien sijaan nyt äänestettäisiinkin edustajia Nato-päätöksentekoon…
Viisasten kiveä kiinnostuksen herättämiseen on etsitty Loimaan Lehdenkin toimituksessa niin kuin mediassa muutenkin. On osallistuttu seminaareihin ja koulutuksiin ja käyty jopa parlamentissa saakka tutustumassa päätöksentekoon. Moni toimittaja on yrittänyt selostaa esimerkiksi vaalien aikaan unionin toimintaa, mutta isot kokonaisuudet eivät oikein taivu paikallisiksi uutisiksi.
Kuntaliitto kampanjoi kevään kaikkia huomaamaan, miten moni kuntiakin koskeva asia päätetään EU:ssa. Niin päätetäänkin. Mutta me olemme EU, tai ainakin EU:ssa.
On meidän omaamme sekä virkamiesten ja päättäjien laiskuutta antaa ymmärtää, että joku muu päättää ”siellä EU:ssa” ja tyytyä siihen.
Käyristä kurkuista ja muovikorkeista kohkaaminen on savuverho sille, että emme tiedä, mihin asioihin pitäisi vaikuttaa ja miten. Jos perehtyä pitäisi, kurkuilla ja korkeilla tuntuu voivan aina ”perustella”, miksi ei sittenkään. KU