Kun tänään valmistujaisissa tai tavallisemmissa koulunpäätöksissä juhlitaan jälleen yhden etapin elämässään saavuttaneita nuoria ja jo aikuiseksikin ehtineitä, monia jännittää. Voi tuntua vaikealta olla huomion kohteena valmistujana, mutta monelle jo juhlavieraanakin olo on epämieluisaa sosiaalisen tilanteen vuoksi.
Tällaisista peloista on erityisesti nuorten kohdalla puhuttu viime vuosina yhä enemmän.
Jännitystä ei voi toinen poistaa, mutta ehkä se lohduttaa, että kaikki jännittävät ainakin vähän.
Se on elämää. Eikä elämä ole aina kiiltokuvaa.
Jännittäminen ei vähene jäämällä pois tai rajoittamalla elämää tuttuun ja turvalliseen ympyrään. Se ympyrä pienenee pian pienenemistään, ja ennemminkin kannattaa yrittää sinnikkäästi siedättää itseään. Taitaja-kisaan osallistunut opiskelijakin sanoo olevansa kova jännittäjä, mutta kiitteli, että olisi katunut jälkeenpäin, jos ei olisi uskaltautunut mukaan kilpailuun (LL 1.6.).
Valmistuminen on ainutlaatuinen hetki, kyllä, mutta maailma ei kaadu siihen, jos se ei suju täydellisesti juuri siten kuin sinä tai joku muu on etukäteen kuvitellut. Ja sitä paitsi, ainutlaatuisia hetkiä on elämässä toivottavasti luvassa jatkossakin.
Juhlavieraiden tehtävä on jättää hyvä muisto (itsestään ja) päivästä juhlien sankarille, joka heidät on kutsunut juhlimaan kanssaan. Vieraat toivovatkin poikkeuksetta hyvää juhlittavalle (ja jos eivät toivo, niin he ovat väärissä juhlissa).