”Piti olla jokia, mutta eihän täällä ole kuin ruskeavetisiä ojia.” Näin väitetään erään maakunnassamme vierailleen pohjoissuomalaisen tokaisseen, kun hän oli aikansa tutkaillut varsinaissuomalaisia jokien halkomia peltomaisemia. Ehkäpä hän oli kotiseudullaan tottunut vuolasvirtaiseen ja leveään Kemijokeen ja oli matkallaan ylittänyt vaikkapa Loimijoen, Niinijoesta puhumattakaan.
Oja tai ei, monille saviseutulaisille esimerkiksi Loimijoki edustaa ihan kunnollista vesistöä, jota voi silmänilon lisäksi hyödyntää monenlaiseen virkistyskäyttöön. Yksi jo perinteinen kesätapahtuma, eli Loimijoen lauttatapahtuma (LL 27.6.), valtaa väylän jälleen ensi viikon keskiviikkona ja vetänee sään salliessa hyvän määrän porukkaa nauttimaan verkkaisista vesipeleistä. Joesta nousee kalaa, ja siinä voi uida ihan turvallisin mielin, kunhan ei höri vettä kitusiinsa.
Kesäisten virkistysvesien seudullinen ykkönen on Melliläjärvi, joka saa ylistäviä lausuntoja rannan käyttäjiltä. Voi tosin olla, ettei kyseinen tekojärvi täytä järven raameja ainakaan itäsuomalaisten silmissä, mutta moiset kommentit kannattaa luokitella ihan vaan kärpästen surinaksi.
Nautitaan kesästä ja käytetään omia rannoittumismahdollisuuksiamme rennoin mielin ja niin, että muutkin uimarit viihtyvät paikalla. Väkijuomat ja liian kovaääninen popittelu eivät sovi vesien äärelle. SHa