Loimaa, Porvoo
Kun kesä koittaa, Maisa Inkeroinen herää henkiin. Aurinko ja lämpö hellivät mieltä ja kehoa, ja on ihanaa päästä kesämökille Pellingin saaristoon. Inkeroisen silmät syttyvät, kun hän kertoo saaresta, jonne pääsee vain kesällä ja jossa 4-vuotias tytär tykkää tutkia luontoa. Inkeroisen puolison lapset ja lapsenlapset ovat avomeren suulla sijaitsevan mökkisaaren vakivieraita.
Sitten Inkeroinen vetää puheitaan hieman takaisin. Kesässä on kieltämättä puolensa, mutta elämänhalu ei lakastu syksyn tullen.
– Tavallaan kaikki vuodenajat menevät aika tasaisesti, koska meidän perheemme elämä on niin seesteistä.
Loimaalla syntyneelle ja Porvoossa 11 vuotta asuneelle Maisa Inkeroiselle seesteisyys ei ole itsestäänselvyys, sillä hän löysi tasapainon vasta raskaiden ja sekavien vuosien jälkeen. Monta kertaa hän on roikkunut kuilun partaalla valmiina luovuttamaan. Mutta toivoa on aina. Sitä hän haluaa painottaa, ja siitä hän on valmis myös julkisesti kertomaan.
Hän haluaa opastaa kaikkia tasapainoisempaan elämään: ei niin, että ihmisten päälle kaadetaan tietoa, vaan keskustellen.
Puhuminen on ensiaskel muutokseen, ja askel kannattaa ottaa nyt, eikä vasta huomenna. Tietysti tarvitaan myös motivaatiota, mutta epäonnistumisten ei saa antaa lannistaa.
Maisa Inkeroinenkaan ei anna menneisyyden epäonnistumisten vaikuttaa tähän hetkeen. Hän on kamppaillut kahden vakavan sairauden kanssa: ensiksi kuvioon astuivat päihteet, sitten syömishäiriö.
Lapsuudessaan Inkeroinen, silloinen Riuttaskorpi, oli ylipainoinen ja uskovaisesta perheestä. Hän kokee tulleensa kiusatuksi, ja ahdistus alkoi hallita hänen elämäänsä jo ala-asteella.
Helpotus löytyi alkoholista.
– Siihen sain ensikosketuksen 12-vuotiaana, jolloin join pari kaljaa. Huomasin, että se on juttu, jolla pääsen pakenemaan pahaa oloa ja ahdistusta.
Yläasteella Inkeroinen saattoi mennä kouluun kännissä. Kännit muuttuivat känniputkiksi, eikä vanhempien väliintuloilla ollut merkitystä.
Viiltely, syömisen säännöstely, ahmiminen, oksentelu. Sitten polttelu ja kovien huumeiden löytäminen 17-vuotiaana. Elämä alkoi pyöriä amfetamiinin ympärillä.
Selviä kausiakin oli, esimerkiksi silloin, kun Inkeroinen oli raskaana. Päihderiippuvaisesta naisesta tuli parikymppisenä äiti, mutta huumeet palasivat kuvioihin pian synnytyksen jälkeen. Lastensuojeluilmoituksista huolimatta hän sai pitää tyttärensä, mutta heistä kumpikaan ei voinut hyvin. Ongelmia paetakseen Tampereen seudulla asunut Maisa päätti muuttaa lapsensa kanssa takaisin Loimaalle.
Huumeet jäivät muuton myötä, mutta päihde korvautui toisella.
– Join viikonloppuja, ja sitten aloin juoda viikolla. Alkoholi hallitsi minua. Neljä vuotta meni enemmän tai vähemmän sekoillen, ja yritin monta kertaa itsemurhaa. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että ne olivat avunhuutoja.
Joulukuussa 2009 elämä kääntyi päälaelleen. Oikeus katsoi, ettei Maisa kyennyt huolehtimaan tyttärestään ja määräsi hänet isälleen.
– Olin siihen asti ajatellut, että olen ihan hyvä äiti.
Kaverinsa kanssa hän päätti pitää tipattoman tammikuun, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vuosi vaihtui, mutta kurssi ei. Inkeroinen ryyppäsi ja käytti huumeita kuin viimeistä päivää. Eikä viimeinen päivä kovin kaukana ollutkaan. Tuli helmikuu 2010, ja Inkeroinen oli aivan loppu. Niin loppu, että ei jaksanut enää edes yrittää kuolla.
Ja onnekseen myös niin loppu, että ei jaksanut torjua apua. Äiti, isä ja sisarukset tulivat hätiin ja pakottivat Inkeroisen riippuvaisten Minnesota-hoitoon. Hoitojaksolle lähtiessään Inkeroinen ajatteli, että ei voi olla koskaan onnellinen.
Alku ei ollut helppo, sillä hoidossa Inkeroiselle valkeni, miten julma hän oli ollut itseään ja muita kohtaan. Erityisen pahaa tekee se, millainen äiti hän oli ollut.
– Jos joku kysyy, kadunko mitään, niin sitä kadun.
Päihteet jäivät intensiivihoidon ansiosta taakse 14 vuotta sitten, mutta riippuvuuksille altis mieli löysi toisen kanavan, jota pitkin purkaa tunteiden taakkaa.
– Turvauduin syömishäiriöön. Se oli minulle kuin vanha tuttu ystävä, jonka kanssa pystyin hanskaamaan tyhjyydentunteen. Oksentelu käy kuitenkin aika nopeasti kropan päälle. Minulla se kävi eniten mielen päälle.
Jostain Inkeroinen sai koottua sen verran voimia, että hankki apua. Toipuminen käynnistyi, muttei ilman retkahduksia. Totta puhuen syömishäiriöstä toipuminen tuntui jopa päihderiippuvuutta vaikeammalta.
Kumpikin sairauksista tulee aina kulkemaan mukana, mutta Inkeroinen on päättänyt olla antamatta niille valtaa. Paraikaa hän toimii Syömishäiriöliiton Etelän-Syli ry:n vertaistukiryhmän vapaaehtoisena. Lisäksi hän auttaa yrityksensä kautta ihmisiä alkuun elintapamuutoksessa.
– Uskon, että minulla on antaa työkaluja niille, jotka haluavat pysyvää muutosta. En ole päihdeterapeutti enkä syömishäiriöekspertti, mutta minulla on kokemusta siitä, miten elämänlaatua voi parantaa. Kerron rehellisesti asioistani, sillä koen, että minun on tehtävä se.
On todennäköistä, että osa edelleen muistaa Inkeroisen päihderiippuvaisena ja saattaa kantaa kipeitäkin muistoja hänen toimiinsa liittyen. Sitä taustaa vasten voisi arveluttaa jalkautua synnyinseudulle, mutta Inkeroinen on sujut menneisyytensä kanssa.
– Minnesota-hoidon 12 askeleen ohjelmaan kuuluu anteeksi pyytäminen. Enhän minä ole nähnyt kaikkia loimaalaisia, joten jos joku haluaa jutella vanhoista asioista, olen valmis siihen.
Hiljattain Inkeroinen kohtasi vanhan tuttunsa, jota ei ollut nähnyt vuosiin. Yhteisestä historiasta löytyy haava, jonka tuttu otaksui Inkeroisen unohtaneen. Mutta näin ei ollut. Vaikka ajankulun hahmottaminen ja tapahtumien sijoittaminen tiettyyn hetkeen on sekavien vuosien vuoksi vaikeaa, paskamaiset teot Inkeroinen muistaa ja on valmis niistä keskustelemaan.
Nyt Maisa Inkeroinen on 46-vuotias kahden lapsen raitis äiti, joka on valmis olemaan rehellinen.
– Kaiken on pitänyt tapahtua, että olen tässä nyt. Haluaisinkin sanoa ihmisille, jotka ovat koittaneet muuttaa elämäänsä, että kaikki takapakit tarvitaan, koska ne valmistavat tulevaan.
FAKTA
Maisan neuvot hyvän olon kesään
Unohda dieetit ja kuntosalirääkki. Pysyvä elintapojen muutos tapahtuu pienin askelin, ei muutaman kuukauden kuntokuureilla.
Jätä kännykän käyttö vähemmälle. Internet ja sosiaalinen media altistavat haitalliselle itsensä vertailulle.
Käy kävelyillä. Se on erinomaista kuntoliikuntaa, ja lenkkeily huoltaa myös pääkoppaa.
Ahmimisen vaara vaanii kesäjuhlissa. Kahvipöydän antimilla ei kannata taltuttaa nälkää, vaan juhliin on hyvä mennä kylläisenä.
Herkutellakin saa, kunhan arki rullaa terveesti ja tasapainoisesti.
Usko itseesi ja muutoksen mahdollisuuteen. Menneisyyden epäonnistumiset eivät vaikuta mahdollisuuksiisi muuttaa elintapoja juuri nyt.