Minulla on tumma, matala, käheä ääni – on ollut aina. Se on ollut minulle kompleksi, olen hävennyt ääntäni. Se on ajoittain musertanut minua.
Pikkulapsena joku aikuinen kommentoi ihmetellen jopa naureskellen ääntäni. Suljin suuni ja sulkeuduin pääni sisään. Saatoin olla useampia päiviä puhumatta.
Nuoruuteni tanssilavoilla joku poika huomautti heti: ”Ooks äänes juonu?” Sen kommentin jälkeen minulla ei ollut hänelle mitään sanottavaa. Nyt hymyilyttää. Kukaan ei sentään jättänyt minua tanssilattialle tai tuonut heti takaisin tyttöjen riviin. Mutta kiusallisia minuutteja vietimme molemmat. Hän ei tiennyt, mitä tapahtui, enkä sitä hänelle sanonut.
Auskultointiaikana ohjaava opettaja lähetti minut foniatrille Hyksiin. Hänen mielestään oli syytä tarkistaa, kestääkö ääneni fysiologian puolesta opettajan työn.
Foniatri oli hieno ihminen, joka ei kummastellut ääntäni. Vähän tuskainen käynti kyllä oli. Opetussairaalan lähes kymmenkunta kandidaattia veteli kieltäni ulos ja kommentoi, mitä näkivät. Edelleen muistan foniatrin kommentin: ”Kyllä matala makuuhuoneääni naisella on huomattavasti mukavampi kuunnella kuin falsettiääni”. Äänianatomisia tai äänifysiologisia esteitä opettajan työlle ei ollut. Olin helpottunut, ja ääni kesti hyvin työvuodet.
Huhtikuussa Kansallisteatterin lavalla esitettiin Helsingin Sanomien Musta laatikko. ”Tämä on minun ääneni” oli toimittaja Kaisa Hahdon esitys. Hän kirjoitti äänestä Helsingin Sanomiin mielenkiintoisen artikkelin ”Mitä kuuluu?” (27.4.).
Artikkelissa HUS:n foniatrian ylilääkäri Ahmed Geneid sanoo, että ”Äänessä kuuluu ihmisen sielu”. Ääni ei ole vain lääketiedettä. Geneidin mukaan ääni on kuin sormenjälki, jokaisella omansa. Äänen tuottamiseen ihminen tarvitsee monia eri elimiä: luita, lihaksia, sidekudosta, rustoja, jänteitä. Näiden pitää toimia kehossamme kokonaisuutena hyvin. Me perimme tietyt geenit, ja ne vaikuttavat kaikkeen myös ääneemme.
Äänessä kuuluu Geneidin mukaan myös, miten ihminen voi: onko hän onnellinen, vihainen, pelokas, surullinen, hämmästynyt, tunteeko hän inhoa. Nämä ovat ihmisen kuusi perustunnetta, joita voi etsiä äänestä, omastaan ja muiden. Tunteita on enemmän. Opetushallituksen sivuilta löytyy aakkosjärjestyksessä 104 tunnetta. Vaikeaksi menee, jos keskustelukumppanin vointia tai omaansa rupeaa tunneluettelon avulla pohtimaan ja säätämään ääntään.
Kaisa Hahto kirjoittaa: ”Jokainen ääni ansaitsee puhujansa arvostuksen”. Ihmisen ääni on tärkeä osa hänen persoonallisuuttaan. Epätavallinen ääneni on minun tumma sieluni ja ainutlaatuinen sormenjälkeni – vihdoin alan hyväksyä sen.
Päivi Nummela
eläkkeellä oleva kauppaopettaja