HUMPPILA Salaojituskone laskee muoviputkea peltomaahan Juha-Pekka Perälän kasvinviljelyyn keskittyneellä maatilalla Humppilassa.
– Valitettavan harvinainen näky, salaojitusnäytökseen osallistunut ProAgria Etelä-Suomen palvelupäällikkö Sari Hiltunen suhteuttaa näkemäänsä.
Pirkanmaan alueella työskentelevä Hiltunen ei äkkiseltään muista, milloin viimeksi on nähnyt salaojituskoneen pellolla. Onneksi aina niitä kuitenkin joku näkyy kesäisin. Hän pitää tilannetta ymmärrettävänä, kun huomioi ne taloudelliset realiteetit, joissa maanviljelijät elävät.
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen (Kvvy) johtaja Janne Pulkka allekirjoittaa Hiltusen havainnot. Hänkin arvioi salaojitusinvestointien vähäisen määrän johtuvan maanviljelijöiden taloudellisesta tilanteesta. Ei välttämättä uskalleta investoida maahan, jos odotettavissa on huonompiakin aikoja.
Suomalaisten peltojen salaojituksissa eletään odottavaa hetkeä, kuten Pulkka luonnehtii. Hänen mielestään salaojitukseen saatavista investointituista tilanne ei johdu, sillä ne ovat historian parhaimmalla tasolla.
Perälän peltolohkolla kyse on uudisojituksesta, sillä noin 11 hehtaarin lohko oli ennestään avo-ojamaata. Pelto oli ennestään vuokramaana, kunnes Perälä osti sen viime vuonna.
– Tässä on ollut sarkaojat kolmeen suuntaan, viljelijä kertoo ja sanoo, että salaojituksella saadaan yhtenäinen lohko, jonka rikkoo ainoastaan maiden keskellä sijaitseva kalliosaareke, jolle on aikoinaan rakennettu lato.
Perälä sanoo 11 hehtaarin lohkon salaojittamisen kustannusarvion olevan noin 62 000 euroa verottomana.
– Pirun kallistahan tämä on, mutta omalla työllä pystyy vähän säästämään, hän sanoo muun muassa kaivinkoneeseen viitaten.
Lisäksi kustannusta pienentää investointiavustus.
Suomessa salaojitetaan 6 000–7 000 hehtaaria peltomaata vuodessa.
Salaojittamisen ja salaojien kunnostamisen tarve eivät ole Pulkan ja Hiltusen mukaan hävinneet mihinkään. Kunnostusten tarve kumpuaa muun muassa maataloudessa vuosikymmenten saatossa tapahtuneista muutoksista ja säiden jyrkistä vaihteluista.
He molemmat puhuvat peltojen korjausvelasta.
Suomen pellot on perussalaojitettu pääosin 1940–1970-luvuilla. Pulkka havainnollistaa, kuinka erityisesti pelloilla liikkuvaa tonnisto on aivan eri luokkaa kuin 50–80 vuotta sitten.
– Vanha salaojarakenne ei välttämättä vastaa tämän päivän kuivatusvaatimuksia.
Hiltusen mukaan vesien hallinnan merkitys on korostunut esimerkiksi kuivien alkukasvukausien myötä. Niistä viimeisin esimerkki on tältä keväältä. Alkukasvukauden kuivuus voi tarkoittaa sitä, että odotukset huippusadosta leikkautuvat heti alkumetreillä.
– Vesien hallinnassa mietitään paljon sitä, miten kuivina kausina vesivarat saataisiin hyödynnettyä tehokkaasti, hän sanoo ja arvioi, etteivät sadetustoimenpiteet ole erikoiskasviviljelyä lukuun ottamatta taloudellisesti kannattavia.
Perussalaojituksen ideana on johtaa ylimääräinen vesi pois peltomailta. Etenkin kuivina alkukesinä salaojitusrakenteista voi olla kääntäen apua myös ylläpitämässä maan kosteutta ja kasvukuntoa.
Pulkka viittaa säätökaivoihin ja säätösalaojitukseen. Ammattilaiset puhuvat alta kastelusta sekä veden varastoinnista ja patoamisesta.
– Se on ollut käytössä jo kauan, esimerkiksi perunanviljelyssä, hän sanoo ja kertoo, että tällaiset rakenteet on mahdollista lisätä salaojitukseen jälkikäteenkin.
Perälän 11 hehtaarin peltolohkollekin tullaan rakentamaan säätösalaojituskaivo.
Pulkan mielestä on tärkeää katsoa kuvaa laajemmin koko uomaverkoston näkökulmasta: lasku- ja valtaojien on oltava kunnossa, jotta paikalliskuivatuksesta eli peltojen salaojittamisesta on hyötyä. Käytännössä salaojituksen hyödyt jäävät saamatta, jos peltojen vieressä kulkevat laskuojat tai laajemmin valtaojat eivät vedä.
Hän sanoo, että tätä uudisojitukseen, huoltoon ja kunnossapitoon liittyvää työtä on valtavasti rästissä Suomen pelloilla.
Hiltusen mukaan aiheeseen tuo oman mausteensa vuokraviljely: peltomaiden lyhytaikaiset vuokrasopimukset eivät houkuttele tekemään kalliita kunnostustöitä.
– Maatalouden kannattavuus kun on, mikä on.
Vaikka valtakunnan mittakaavassa salaojittamismäärät voi nähdä riittämättöminä, paikalliselle punkalaitumelaiselle urakoitsijalle Tapio Kaunistolle asia näyttäytyy toisenlaisena. Hänellä on luvassa koko kesäksi salaojitustöitä. Hän urakoi noin sadan kilometrin säteellä Punkalaitumesta.
– Heti kylvöjen jälkeen aloitettiin.
Se että töitä riittää paikallisesti, Kaunisto arvioi johtuvan osaltaan siitä, että salaojittajien määrä on vähentynyt vuosien saatossa.
Salaojitusnäytöksen Perälän tilalla järjestivät Kvvy:n yhteistyöllä Loimijoki kuntoon III -hanke ja ProAgria Etelä-Suomen Kestävästi ja vastuullisesti toimiva maatila -hanke.
Fakta
Salaojittamisesta
Suomen peltopinta-ala on noin 2,2 miljoonaa hehtaaria.
Pelloista on salaojitettu noin 60 prosenttia.
15–20 prosenttia pinta-alasta on peltoja, jotka eivät tarvitse salaojitusta.
Ojittamatonta ja salaojitusta vailla olevaa peltoa on jäljellä noin 20 prosenttia.
Salaojitukseen on saatavissa investointitukea. Avustuksen osuus on tietyin ehdoin 40 prosenttia.
Salaojituksen keskimääräinen kustannus on 5 000–6 000 euroa hehtaarilta.
Lähde: Janne Pulkka, Kvvy.
