Lauantaina loppuu yksi aikakausi, kun Annika Saarikko luopuu Keskustan puheenjohtajuudesta. Oripääläinen poliitikko on reilut kymmenen vuotta ollut puolueensa johdossa joko varapuheenjohtajana tai puheenjohtajana ja kansanedustajuuden lisäksi toiminut perhe- ja peruspalveluministerinä, tiede- ja kulttuuriministerinä ja viimeksi valtiovarainministerinä.
Vastaavaa ansioluetteloa ei taida muilta täkäläisiltä poliitikoilta löytyä.
Annika Saarikkoa kritisoitiin monista asioista Marinin hallituksen aikana ja hänen puheenjohtajuudestaan odotettiin Keskustan pelastajaa. Kannatus ei kuitenkaan lähtenyt nousuun. Hän on itse tuonut esiin myös sen, miten arvostelu on välillä ollut kohtuutonta – poliitikon tulee kestää ruusut ja risut poliittisista kannoistaan ja päätöksistään, mutta tuskin kenenkään, missään ammatissa tai asemassa, kuuluu ottaa vastaan julmia ja jopa törkeitä arvioita esimerkiksi ulkonäöstään. Valitettavasti moni saa tällaisia viestejä jopa päivittäin.
Puoluejohtajuuden jättävä Annika Saarikko taitaa itse olla kuitenkin itsensä kovin suomija. Hän on jo joissakin haastatteluissa arvioinut sekä viime hallituskautta että puheenjohtaja-aikaansa, ja löytänyt asioita, joita olisi hänenkin pitänyt tehdä toisin. Moni muu hänen asemassaan ei olisi näin avoin.
Kiperiä paikkoja on jo tähänastisella uralla riittänyt, mutta niitä hän ei ole varsinaisesti pelännyt. Vieraillessaan Loimaalla pari kuukautta Ukrainan sodan alkamisen jälkeen ( LL 26.4.2022), hän oli valtiovarainministerinä silloisessa kehysriihessä juuri ”antanut Puolustusvoimille kaiken, minkä se pyysi”, koska ei halunnut olla ”se päättäjä, josta joskus sanotaan, ettei aikanaan hoidettu asioita kuntoon”.
Tärkeintä on turvallisuus, ja kaikkein tärkeintä se, että Ukrainan sota loppuu ja että sota pysähtyy Ukrainaan, hän listasi silloin asioiden tärkeysjärjestystä ja kiitteli viisaita suomalaisia päättäjiä, jotka ovat ymmärtäneet varautumisen ja omavaraisuuden merkityksen. Ja muistutti, että osa Suomen huoltovarmuutta ja pärjäämistä on, että normaali arki toimii.
Yksi aikakausi loppuu lauantaina myös koko seudun kannalta.
Ainakaan ihan heti ei ole näköpiirissä, että missään puolueessa olisi puheenjohtajan paikalla joku täkäläinen henkilö.
Seudun menestymisen tae tai ehto ei tietenkään ole jonkun paikallisen henkilön puoluejohtajuus tai jokin muu merkittävä poliittinen virka, mutta yhteydet kaikkialle sinne, missä asioista päätetään tai käsitellään ja kerätään tietoa päätösten pohjaksi ovat.
Tällaisten henkilöiden vajeesta tulee alueen jokaisen asukkaan olla huolissaan.
Tietoa ja näkökulmia täkäläisistä olosuhteista, tarpeista ja onnistumisista pitää välittyä päättäjille ja päätöksentekoon – vai mitä luulette, mahtavatko muut muistaa ottaa meidät huomioon ilmankin ja jakaa joskus jotain tännekin?