Kesä jatkuu vielä, mutta väistämättä syksy tekee tuloaan jo muutaman viikon kuluttua. Syksyn mukana jatkuu hyvinvointialueen hallinnon päätöksenteko. Ratkaistavaksi tulevat jo tiedossa olevat isot haasteet – vaikea taloustilanne ja krooninen henkilöstöpula.
Kesällä on ollut aikaa tavata ihmisiä ja kuulla kertomuksia myös sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltoon liittyen. Joidenkin henkilöiden kokemukset ovat olleet erittäin huolta herättäviä. Hoitoon ei ole päässyt, päivystyksen tilanne on ollut ruuhkainen, odotusajat ovat olleet pitkiä tai jatkohoitopaikkaa ei löytynyt. Lähiomainen on joutunut kauas hoitoon, hoiva on ollut puutteellista.
Mutta onneksi kuuluu myös paljon positiivista. Apu löytyi helposti, tutkimukset ja toimenpiteet sujuivat mutkattomasti, henkilökunta oli osaavaa ja ystävällistä. Hoivakodeissa ruoka oli hyvää, hoitajalla oli aikaa jutella ja turvallisuusasiat olivat kunnossa.
Sain kuulla kertomuksia myös ulkomaan matkoilta. Siitä, miten terveydenhuolto toimi muissa maissa. Oli kokemuksia yksityisestä terveydenhuollosta vakuutusten turvin ja toisaalta kokemuksia lomakohdemaan julkisesta terveydenhuollosta.
Joissain maissa hoitopaikat olivat alkeellisia ja tarvikkeista ja lääkkeistä oli pulaa. Hygieniataso ei yltänyt lähellekään meidän terveydenhuoltomme tasoa. Vastaavasti joissain paikoissa oli uusimmat hoitomenetelmät ja viimeistä huutoa olevat tekniset laitteet. Tehtiin hyvin vaativia toimenpiteitä akuutisti.
Aika moni koki kuitenkin että paras tapa hoitaa ihmisiä on tuntea heidät, olivatpa olosuhteet mitkä hyvänsä. Omatiimi, omalääkäri ja ammatinharjoittajamallit tuottivat parhaan tuloksen. Hoito toteutui nopeasti ja asioita turhaa toistamatta. Fyysisen sairauden tai vamman hoidon lisäksi tuli hoidettua samalla niin psyykkistä kuin sosiaalistakin terveyttä.
Yksilöllistä, kokonaisvaltaista perustason hoitoa asiakkaan tuntevalta tiimiltä on varmasti meidänkin tavoitteemme. Ja että jokaiselle löydetään kuhunkin elämäntilanteeseen sopiva hoito- tai hoivapaikka. Nykyisillä ja tulevilla resursseilla se ei ole mikään helppo tehtävä. Mutta jokainen henkilökunnasta ja luottamushenkilöistä yrittää varmasti parhaansa. Nähtäväksi jää, miten lähivuosina onnistumme tässä tehtävässämme.
Teija Ek-Marjamäki
aluevaltuutettu (kesk.)