Ypäjä, Hyrsynkulma
Oona Tepponen
Jokoisten kartano levittäytyi suurimmillaan Jokioisten lisäksi myös Forssaan, Tammelaan, Humppilaan ja Ypäjälle. Kartanon maihin kuului Ypäjältä Saarikko-nimellä edelleen kulkeva paikka, jossa asui piikoja ja renkejä ja kasvatettiin lehmiä. Lehmien juomavesi pumpattiin alueen lähteistä.
Piikojen ja renkien asuintalojen lisäksi Saarikossa oli myös kylätalo, jossa sijaitsi puusepän verstas ja leipomo, jossa kartanon työntekijät saivat käydä paistamassa omat leipänsä. Leipomo-verstaan rakentaminen aloitettiin vuonna 1890, ja vankkatekoinen hirsirakennus valmistui vuonna 1910.
Jokioisten kartanon viimeisen isännän, Alfred Kordelinin kuoltua kartanon maat tulivat valtion omistukseen. Silloin myös Saarikko lohkottiin, ja vanhaan kylätaloon päätyi asumaan evakkoperhe vuonna 1946. He asuttivat taloa kahdessa sukupolvessa.
Nyt talon historiasta kertovat sen nykyiset omistajat, Arja ja Erkki Lehmuskallio . Kun he vierailivat tontilla ensimmäistä kertaa vuonna 2009, hirsirakennus oli verhottu harmaisiin mineriittilevyihin ja vuotavaan tiilikattoon.
– Ei kannata antaa ulkoisten seikkojen hämätä, Erkki Lehmuskallio sanoo ja lisää, että tärkeintä on arvioida, onko remontointi mahdollista.
Arja Lehmuskalliolle talon historia on tärkeä. Tärkeä on talokin, oikea aarre.
Osaksi Saarikon tarinaa he ajautuivat ostaessaan paikan 2009. Aiempaa sidettä Ypäjään ei pääkaupunkiseudulla asuneella pariskunnalla ollut.
– Meillä oli ensin mökki Tammelassa, ja vietimme siellä kaikki lomat ja viikonloput. Sitten aloimme ajatella, tarvitsemmeko omakotitaloa Vantaalla mihinkään. Tammelan mökki olisi pitänyt laajentaa tai rakentaa uusi, jos olisimme halunneet asua siinä ympärivuotisesti, ja aloimme katsoa tästä lähiseudulta uutta paikkaa, Erkki Lehmuskallio muistelee.
Arja Lehmuskallio oli nähnyt talon myynti-ilmoituksen jo aiemmin, mutta kohde ei ollut vaikuttanut ensisilmäyksellä mielenkiintoiselta. Tarkemman katselun perusteella hän kuitenkin tuumasi, että ehkä taloa kannattaisi sittenkin käydä katsomassa.
– Erkki sanoi ensin, että ei. Sitten kerroin, että siellä olisi kaksikerroksinen navetta pihassa, hän täydentää naurahtaen.
Autoharrastukseen, erityisesti Rover- ja Alfa Romeo-merkkisiin autoihin hurahtaneen Erkki Lehmuskallion mieli muuttui siltä istumalta. Kaupat tehtiin pian ensimmäisen katselukierroksen jälkeen.
Sittemmin taloa on remontoitu hyvällä maulla, vanhaa säilyttäen. Ensimmäiseksi lähtivät ulkokuoren mineriittilaatat, ja tilalle tuli punamullalla maalattu lautaverhoilu. Lehmuskalliot tekivät remonttia iltaisin, viikonloppuisin ja lomillaan, kunnes muuttivat Ypäjälle pysyvästi.
Ehkä jopa taloa enemmän on muuttunut sen pihamaa, jota nyt koristavat kymmenet istutukset, hyötykasvit ja pienet patsaat. Puutarhanhoito on yksi Arja Lehmuskallion monista harrastuksista, muun muassa musiikkiteatterin ja käsitöiden lisäksi.
– Viisi vuotta sitten tämä voitti Ypäjän puutarhakisan. Olen halunnut luoda tänne puistomaisen tunnelman. Istutukset kuitenkin tarkoittavat sitä, että ruohonleikkuuta ei voi tehdä isolla koneella, hän virnistää.
Toukokuun loppupuolella syreenit ja alppiruusut ovat komeassa kukassa. Kasvihuoneessa kasvavat jo kovaa vauhtia tomaatin- ja kurkuntaimet, ja perunaakin Lehmuskalliot saavat omalta pihalta. Kallioinen tontti on asettanut omat reunaehtonsa siihen, mitä missäkin kasvaa.
– Ja yksi lehmus on tontilla pakko olla, olemmehan Lehmuskallioita!
Myös Erkki Lehmuskallion harrastus näkyy – ja toisinaan varmasti myös kuuluu – talon pihapiirissä. Nytkin talon eteen on pysäköity kaksin kappalein komeita Rovereita, brittiautojen aatelia. Kirjaimellisesti, sillä toisen auton alkuperäinen omistaja on Britannian hallitus.
– Auto on siitä erikoinen, että se on kaksikymmentä senttiä pidempi kuin normaali malli. Mahtuivat hallituksen jäsenet sitten paremmin kyytiin pitkine jalkoineen. Näitä on tehty yhteensä vain 35 kappaletta, Erkki Lehmuskallio kertoo.
Lisää menopelejä löytyy vanhasta navetasta, jonka vintillä on autoja muun muassa Tanskasta, Saksasta ja Italiasta. Myös pariskunnan ensimmäinen Rover on edelleen tallessa. Erkki Lehmuskallio on käynyt autojensa kanssa esimerkiksi Classic Motorshowssa Lahdessa.
– Osa on sellaisia, ettei niitä ole tuotu uutena Suomeen ollenkaan.
Yksi poikkeuskin mahtuu joukkoon: navetan alakerrassa pölyn alta pilkistää vanha Volvo.
– Olen vasta auton toinen omistaja. Harvoissa vuoden 1979 autoissa on nahkapenkit ja ilmastointi.
Lehmuskalliot ovat itse asuneet Ypäjällä ympärivuotisesti jo ennen eläköitymistään. Perheen lapsille ja lapsenlapsille Lehmuskallioiden talo on kesälomakohde, oikea kesäparatiisi.
– Vaikka seuraavalla kerralla heitä pitää käskeä ottamaan työvaatteet mukaan, jotta saadaan talo punamultamaaliin, Erkki Lehmuskallio naurahtaa.
– Käyvät he täällä talvellakin, mutta nykyään vähemmän, kun lastenlapset ovat kouluikäisiä ja heillä alkaa olla paljon harrastuksia, Arja Lehmuskallio kertoo.
Hiljaista Lehmuskallion kotona tai pihapiirissä ei silti ole, siitä pitävät huolen schapendoes-rotuiset, hollantilaiset paimenkoirat Amanda ja Iida, jotka haukkuvat tulijan jo pitkän matkan päästä.
– Välillä riittää, että joku menee fillarilla ohi. Heiltä ei jää mikään huomaamatta, pariskunta kertoo hymyillen.
Rauha on kuitenkin läsnä jaloissa juoksevista koirista huolimatta. Kun Lehmuskalliot katsovat lähdepohjaisen uimalammen yli peltoaukealle, molemmat hymyilevät.
– Tähän avaruuteen, maisemaan, tähän me rakastuttiin.