– Täysillä on valmistauduttu, Minna Saarinen, 47, toteaa puhelimessa äänessään vähän huokausta, mutta sitäkin enemmän määrätietoisuutta.
Loimaalta kotoisin oleva laulaja on haastatteluhetkellä juuri lähtenyt nykyiseltä kotipaikkakunnaltaan Sastamalasta kohti Seinäjokea ja Tangomarkkinoiden lauantain finaalia, jossa hän kisaa kuningattaren kruunusta.
Valmistautuminen on tarkoittanut laulutunteja ja päivittäistä harjoittelua kotona.
– Oikeastaan ihan kaikki aika on mennyt siihen, hän nauraa.
Hänen kiitetyintä ominaisuuttaan laulajana ei kuitenkaan niin vain harjoitella. Hän on nimittäin saanut kiitosta paitsi siitä, että on tunteiden tulkki ja varma laulaja, mutta erityisesti siitä, että on oma itsensä.
– Että en yritä kopioida muita, vaan olen Minna.
Itse hän arvioi vahvuudekseen juuri nimenomaan kyvyn välittää tunnetta.
– Pitää tietää mitä laulaa ja pysyä tekstin takana.
Alla on jo Loistava laulaja -kisan voitto viime vuodelta ja Iskelmämestarit-kilpailun semifinaalipaikka viime vuodelta ja tältä vuodelta finaalipaikka. Ne kisat pidetään tangofinaalia seuraavana lauantaina Kiuruvedellä, mutta jos kruunu tulee, niin mestarikisat Minna Saarinen joutuu sopimussyistä jättämään väliin.
Laulu-ura alkoi Loimaan Hesburgerin kassalta. Häneltä tultiin nimittäin juuri siellä kysymään kiinnostusta tulla koelauluun.
– Olin varmaan 16- tai 17-vuotias, hän muistelee ja kertoo koelaulun jälkeen päätyneensä kiertämään tanssipaikkoja ensin humppaorkesteri Kimaran ja myöhemmin myös Zatopekin kanssa.
Viimeiset viitisentoista vuotta hän on asunut Sastamalassa ja on oikein tyytyväinen mahdollisuuteen keikkailla laulajana sote-alan työnsä ohessa.
Miestään hän kiittelee myös, sillä tämä kiertää jokaisella keikkamatkalla mukana ja tsemppaa ja manageroi. Tangoreissun ajan pariskunnan koira on tyttärellä hoidossa, mutta jollekin keikkareissulle sekin vielä ehkä pääsee.
Minna Saarinen (o.s. Lahtovaara) sanoo, että omat kaverit ja ystävät ovat hänen laillaan muuttaneet pois Loimaalta, mutta koko suku, sisarukset ja äiti asuvat paikkakunnalla edelleen.
– Heitä käyn katsomassa, hän sanoo ja kertoo, että vaikka ei ole ajatellut muuttavansa takaisin, ja vaikka viimeisestä keikastakin Loimaalla on jo niin monta vuotta, ettei keikkapaikkakaan muistu mieleen, hän kuvaa usein itseään Saviseudun pelloilta kotoisin olevaksi tytöksi.
Ja saa kuulla, että murre sentään on säilynyt.
– Tätä minä haluan, hän sanoo joskus ajattelevansa laulaessaan ihmisille tanssipaikoilla.
Erityisesti tunne iskee, kun näkee miten ihmiset laulavat ja riemuitsevat mukana.
– Se välittyy lavalle.
Tanssipaikat ovat vähentyneet ja kilpailu on alalla kovaa, Minna Saarinen pohtii, mutta sanoo näkevänsä keikoilla, miten nuorten kiinnostus tanssikulttuuriin on kasvamassa.
Hän yrittää itsekin miettiä esimerkiksi keikkasettinsä kappaleiden listaa sellaiseksi, jossa olisi kaikille ainakin jotakin. Niin popimpaa kuin iskelmääkin.
Tangot ovat hänelle mieluisia laulettavia ja parhaita erityisesti ”ihanan dramaattiset” kappaleet, joissa käsitellään monenlaisia tunteita.
Jos joku kappale pitäisi valita, niin suosikki olisi En kasvojas muista -kappale.
Se sopiikin kuningattaren titteliä tavoittelevalle laulajalle esimerkiksi erään säkeensä vuoksi.
Kun uskoo haaveeseen, koskaan luovuttaa ei saa .