Metsät ovat pullollaan mustikoita – paras poiminta-aika on jo käynnissä

0
Anne Ruusunen kertoo tekevänsä mustikkaretkiä vähintään joka toinen päivä. – Kerään pääasiassa sellaisille ihmisille, jotka eivät enää itse pysty metsään lähtemään.

Loimaan seutu Mustikan pääsatokausi on ollut käynnissä jo hyvän aikaa ja mustikoiden poimijoilla onkin käsillä parhaat hetket pakastintensa täyttämiseen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tiedotteen mukaan kesäkuun sateet paransivat mustikan satonäkymiä ja varsinkin eteläisessä Suomessa sadosta odotetaan tavanomaista parempaa.

Tämän vuoden mustikkasato on Luonnonvarakeskuksen mukaan eteläisessä Suomessa keskimääräistä parempi. Tulevasta puolukkasadosta odotetaan jopa erinomaista satoa koko maahan.

Puolukkasadon kypsymiseen kuluu Luken ennusteiden mukaan vielä muutamia viikkoja ja sadosta odotetaan hyvää koko maahan.

Jos marjanpoimintakärpänen on jo ehtinyt puraisemaan, mutta marjakeitaiden löytäminen ei omalla tietotaidolla onnistu, voi apua hakea Luken ja Suomen 4H-liiton luomasta avoimesta marjahavaintojen tiedotusjärjestelmästä. Marjahavaintojen tekijäksi voi myös ryhtyä kuka hyvänsä luonnon tarkkailusta tai marjasadon paremmasta hyödyntämisestä kiinnostunut metsäkulkija.

Kokeneemmat marjastajat eivät välttämättä parhaita apajiaan paljasta. Innokkaasti lapsesta saakka marjastanut Anne Ruusunen kutsui Loimaan Lehden toimittajan tarkkaan varjellulle ykköspaikalleen.

– Toimittaja voi tulla mukaan, jos on hiljaa eikä paljasta paikkaa, Ruusunen nauraa.

– Joskus näytin poimijakaverille hyvän paikan ja sanoin, että tullaan tänne sitten yhdessä. Hän kuitenkin kävi tyhjentämässä sen ennen kuin ehdin itse paikalle. Vähän tuli sellainen olo, että viitsiikö näitä enää paljastaa.

Parhaille apajille pääseminen vaatii toisinaan pieniä urheilusuorituksia. – Vähän väliä olen ketarat ojossa täällä, mutta sammaleiden päälle on hyvä tömpsähtää. Marjaämpäritkin ovat ihmeen kaupalla pysyneet pystyssä, Anne Ruusunen nauraa.

Vaikka Ruusunen kertookin omaavansa lähes kuudennen aistin marjapaikkojen löytämiselle, suuntaa hän kulkunsa toistuvasti samalle alueelle. Paikka myös säilynee vain hänen omassa tiedossaan, sillä sinne pääsy vaatii hakkuuaukean ja muutaman ojan ylittämistä.

– En minä osaa selittää, että miksi marjat kasvavat täällä niin hyvin. Ihan vahingossa tämäkin paikka on löytynyt.

Ruusunen ei ole laskenut vuosittaisia poimimismääriään, mutta määrä mitataan kuitenkin sadoissa litroissa. Marjastushingun hän sai jo pienenä lapsena mammaltaan, ja on varovaisesti yrittänyt tartuttaa sitä omille lapsenlapsilleenkin.

– Pääasiassa poimin sellaisille vanhuksille, jotka ovat itse mustikoita aina keränneet, mutta eivät pysty enää metsään lähtemään. Ja on myös paljon ihmisiä, jotka eivät vain pysty itse keräämään.

Luken ennusteet kuulostavat Ruususen korvaan todenmukaisilta.

– Ihan oikeasti! Hirveästi on mustikkaa. Monissa paikoissa mustikat ovat kyllä kypsyneet aika epätasaisesti, eli hyvien joukossa on sellaisia vetisiä ”pluttakoita” ja raakileitakin, eikä niitä oikein poimurilla pysty poimimaan.

Täydellisten mustikoiden löytyminen saa aina hymyn Anne Ruususen huulille. – Muutenkin täällä metsässä mieli lepää ja huolet jäävät tuonne jonnekin.

Aloitteleville poimijoille Ruusunen vinkkaa parhaiden marjojen löytyvän varpujen alaosista, eli vain päällimmäisinä näkyvien marjojen poimiminen ei riitä. Luken tietojen mukaan puolukka- ja mustikkasadosta kerätään talteen alle 10 prosenttia. Ruusunen kannustaakin jokaista metsien antimien keruuseen.

– Metsän hiljaisuudessa mieli lepää ja huolet ja murheet jäävät tuonne jonnekin.  Varmasti olisi sellaisia nuoria, jotka tykkäisivät poimimisesta jos pääsisivät jonkun mukaan. He ehkä tykkäisivät poimimisella hieman tienatakin.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän