Kesä on kauneimmillaan, mansikat maistuvat ja lomakausi on alkamassa.
Suomen suvea kuitenkin varjostaa jokapäiväinen todellisuus siitä, miten huonosti kansakunta voi. Autuaat kesän päivät voivat myös nostaa ihmissuhteiden tai oman jaksamisen ongelmia pintaan uudella tavalla.
Kirjoitin viime kerralla tällä palstalla kansansairauksista laajemmin. Nyt keskityn niistä monin tavoin vaikeimpaan, mielenterveyden murheisiin.
Ristiriita on syvä: meillä on vaurautta, yhteiskunnan etuja ja kaikkea maallista ympärillämme enemmän kuin koskaan ja silti voimme henkisesti huonommin kuin koskaan.
Oma vaikutuksensa on toki sillä, että nyt 2020-luvulla mielen sairauksista uskalletaan puhua ääneen.
Ei tarvitse katsoa montakaan vuosikymmentä taaksepäin, kun keskustelu psyykkisistä sairauksista rajoittui täydelliseen vaikenemiseen, vinoihin katseisiin kylänraitin erikoishahmoja kohtaan tai Halikolla vitsailuun.
Nyt mielenterveyden ongelmat ovat arkipäiväistyneet ja melkein jokaisen elämänpiirissä tuttuja. Joka viides aikuinen sairastuu masennukseen. Vaativa työelämä, päihdeongelmat, sosiaalisen median kuorma, taloudelliset paineet ja ihmissuhteiden huolet johtavat yhä useammin avun tarpeeseen. Tiedämme jo nyt tarkoin, miten köyhyys, koulukiusaaminen, yksinäisyys ja vanhempien vuorovaikutusongelmat lastensa kanssa ovat ehdottomia altistustekijöitä mielenterveydelle.
Asiaan kannattaa suhtautua vakavasti – jo tietysti inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti. Vaikutukset mielensairauksista ovat järisyttävät – OECD:n mukaan kansantaloudelle jopa 11 miljardia vuodessa. Mittakaavaa summalle antaa kaikkeen sosiaali- ja terveydenhuoltoon vuosittain käytettävät verorahat, reilu 20 miljardia.
Kaikkein merkillisintä on se, että samaan aikaan kun mielenterveyden huolet ovat lisääntyneet, niihin terveydenhuollossa käytetty rahamäärä on ollut laskussa. Se viittaa siihen, että ongelmien annetaan pahentua, niihin ei puututa ajoissa ja sitten jo suurempien huolten kasvaessa ihmisiä laitetaan erikoissairaanhoidon jonoihin.
Parhaimmat toimintamallit eri puolilta Suomea kytkeytyvät aina nopeaan avun saantiin. Kouluterveydenhoitajien pätevöityminen yhä paremmin nuorten ahdistushäiriöihin ja muihin mielenterveyden ongelmiin on matalan kynnyksen nopea ja tehokas apu. Koko väestölle pidän toimivana tapaa, jossa mielenterveyden peruspalvelut kuuluisivat jollain tavalla kaikkien sote-asemien, jopa sote-pisteiden palveluiden valikkoon. Kun ahdistus ja mielen kuorma kasvaa, nopea ensiapu on paras ennuste suurempien ongelmien välttämiseen.
Oma osuutensa on hyvällä arjella – kohdatuksi tulemisella, arvostuksen kokemuksella ja lähimmäisenrakkaudesta elämisellä. Mieltä hoitaa myös kaunis Suomen luonto. Nautitaan siitä.
Annika Saarikko
aluevaltuutettu (kesk.)