LOIMAA
– Kyllä tässä aika Pelle Peloton saa olla, off road -autosuunnistusta kymmenisen vuotta harrastanut Jarno Piironen ja hänen kartturinaan toimiva Eemeli Jokela naurahtavat.
Kivien, kallioiden, soiden ja jokien yli kulkevat maastoreitit pistävät koville paitsi auton hiukan myös miehet. Kun auto alkaa klonksua keskellä metsää, luovat ratkaisut ovat tarpeen. Esimerkiksi viime kisoissa auton etuakselin napalukosta oli hävinnyt kartiopultit. Vaikka tilalle onnistuttiin saamaan uudet pultit, malli oli kuitenkin väärä.
– Ne eivät olleet kartion mallisia, joten jouduimme käyttämään rälläkkää ja porakonetta, että niistä saatiin sopivat, Piironen kertoo.
Toisessa kisassa taas Hbc Suzuki -tiiminimellä kisaava kaksikko oli joutunut hitsaushommiin kesken kaiken, kun auton takatukivarsi oli revennyt. Silti laji jaksaa viehättää, vaikka haasteita maastossa riittää.
– Välillä sitä kyllä miettii, kun rämpii polvia myöten suossa, että mitä ihmettä teen täällä, Jokela toteaa.
Molemmilla vauhti ja moottorit ovat kuitenkin syvällä suonissa, sillä mopoja oli kummallakin jo pienestä alkaen ja vauhtia on riittänyt aikuisiälläkin. Jokela kertoo ajaneensa aiemmin jokamiehenluokkaa ja Piironen maastopyöräenduroa.
– Off roadiin jäin heti koukkuun, Piironen sanoo.
Kekseliäiden remonttiratkaisujen lisäksi autosuunnistus vaatii taktiikan hiomista ja reitin suunnittelua. Jokela paljastaakin heidän lähtevän yleensä ensimmäisenä märille rasteille, jolloin ne ovat vielä koskemattomia.
– Jos niihin menee iltapäivällä, ne ovat jo aivan kuoputettuja.
Kaikkia rasteja ei myöskään edes yritetä hakea, sillä 14 tunnin kisan aikana tunnit eivät riitä millään. Rasteja kisassa on 200. Reitin suunnittelu onkin siksi tärkeässä roolissa. Pikkupyöräisten luokassa kisaava parivaljakko tuntee ajokin rajoitteet ja ominaisuudet, niinpä he eivät esimerkiksi lähde yrittämään liian suurien kivien tai kallioiden päälle.
– Kisan aikana voi myös tarkkailla muita. Jos vaikka isopyöräinen auto ei pääse jonnekin, silloin meidänkään ei kannata yrittää.
Luokkia off road -suunnistuksessa on neljä. Kisaa voi käydä mönkijäluokassa tai pikkupyöräisten, suuripyöräisten ja avoimessa luokassa. Matkaan lähdetään yhtä aikaa.
Nykyisen autonsa Suzuki SJ 410 vuosimallia 1985 Jarno Piironen hankki vuonna 2019. Ajopeliinsä hän sanoo olevansa tyytyväinen. Kisojen välissä auto huolletaan ja tarkistetaan, sillä etenkin alustan osat ja vetolaitteet ovat kovilla. Joka kisaan vaihdetaan perä-, vaihdelaatikko- ja jakolaatikkoöljyt.
Hintaa harrastukselle kertyy paitsi auton hankinnasta myös kisamaksuista, yöpymisistä, varaosista, polttoaineista.
– Auton saa halvimmillaan noin 2 000 eurolla, mutta saa siihen uppoamaan vaikka 35 000 euroakin, Piironen toteaa.
Kisamaksu on 150 euroa ja bensaa kuluu reitillä noin 40 litraa. Yötä kaksikko on usein Piirosen matkailuautossa.
Osakilpailuja on Suomessa ajettavassa cupissa kauden aikana viisi, ja niitä on vielä jäljellä kaksi. Seuraavat pidetään syyskuussa Sotkamossa, kun taas edelliset suunnistettiin Auran ja Pöytyän alueilla.
Tämän vuoden osakilpailut ovat sujuneet sen verran hyvin, että parivaljakon voitonnälkä on alkanut kasvaa. Sijoitus on parantunut kaikissa käydyissä kisoissa, ja viimeisimmästä kisasta tultiin kotiin hopeat kaulassa. Kokonaiskilpailussa he ovat kolmantena.
– Ensi kerralla täytyy sitten jo voittaa, Jokela ennakoikin jo tulevaa sijoitusta.