– Et ole yksin, Metallican laulaja James Hetfield vannoo mikrofoniin kesken Olympiastadionin keikan.
Ennen keikkaa valtavilla näytöillä on pyörinyt video, jossa hän ja bändin basisti Robert Trujillo puhuvat suoraan kameraan ja kehottavat ottamaan yhteyttä auttaviin järjestöihin, jos mielenterveys tuntuu olevan koetuksella. Itsemurha ei syrji ja mieli voi hajota niin ihmissuhteiden, kipujen kuin rahaongelmien vuoksi, he viestittävät.
Seuraavissa videoissa kerrotaan bändin All within my hands -hyväntekeväisyysjärjestön työstä: tarjottuna on esimerkiksi lähes 11 miljoonaa ateriaa vähävaraisille ympäri maailman. Juuri on ratkottu Yhdysvalloissa osaajapulaa, kun tempauksella on kustannettu koulutusstipendejä ammattiopintoihin. Saksassa yhtyeen paikalliset fanit ovat ehdottaneet avun kohdistamista sikäläisille soppakeittiöille ja Brasiliassa fanit ovat pyytäneet apua tulvan uhreille.
Maailman menestyneimmäksi metallibändiksi kutsuttu Metallica konsertoi kesäkuun alussa Helsingissä kahdesti saman viikonlopun aikana ja teki samalla stadionin yleisöennätyksen – kahden illan yhteenlaskettu katsojamäärä oli 105 000 ihmistä. Suomessa bändi antoi 80 000 euroa Ensi- ja turvakotien liitolle.
Hetfield muistutti välispiikissään, että ongelmista pitää kertoa, ainakin jollekin, ja viittaa stadionin läsnäolijoihin Metallica-perheenä – toivottaa ensikertalaiset mukaan ja kiittää jo aiemmin mukana olleita.
Ja kertoo, että musiikki pelasti hänet. Pelastaa joka päivä.
Ehkä musiikki on pelastanut jonkun muunkin. Metallican 40 vuoden tuotantoa on vaikea niputtaa yhteen, mutta monissa kappaleissa käsitellään vihaa, sen ilmenemismuotoja ja seurauksia.
Hyvän puolella ollaan sitten kuitenkin ja sinne ainakin päästään, kun oma mieli saadaan setvittyä ja löydetään vahvuus olla kuka on. Monissa kappaleissa varoitetaan vallan- ja maineenhimoisista ja toisaalta heidän usein vähemmän kunniakkaista lopuistaan ( Master of puppets , Moth into flame , King Nothing ).
Kun Hetfieldin näki bändistä kertoneessa Some kind of monster -dokumenttielokuvassa (2004) itkevän terapeutille, sitä tajusi miten kaikki olemme samanlaisia. Eksyksissä ja epävarmoja.
Aina möröt eivät ole vain sängyn alla vaan omassa mielessä, tuntuu Enter Sandman -kappale esimerkiksi sanovan.
Maailma tekee kipeää meille kaikille, eikä mikään päihde, oli se sitten alkoholi tai vaikka viha, vie kipeää kokonaan pois tai tee ihmistä ehjäksi. Jotain muuta pitää elämässä olla. Jotain muuta pitää lietsoa.
Vielä 2000-luvun puolellakin bändi haistatteli yleisölle, siis omille faneilleen.
Jo pitkään viesti lavalta on ollut kiitos ja rakkaus.
Kati Uusitalo