”Ennen oli kaikki paremmin” sanotaan mielellään soteasioista puhuttaessa. Näin ei kuitenkaan ole terveydenhuoltoon menevästä rahasta ja sen riittävyydestä keskusteltaessa.
Kunnissa oli jatkuvia ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollon rahoittamisessa. Talousarviot ylittyivät erikoissairaanhoidon kulujen takia. Lisäksi sote-asioiden hoitoon käytettävää rahaa sijoitettiin myös muiden kunnan toimialojen sisälle.
Valtio otti soteuudistuksessa rahoituksen vastuulleen. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon talousarvioihin perustuen laskettiin rahan tarve. Uudet hyvinvointialueet rahoitettiin näiden arvioiden mukaan.
Nyt valitetaan kulujen kasvua. Joudutaan hakemaan säästöjä, kun todelliset kokonaiskulut ovat nousseet nähtäväksi. Suomessa on kehuskeltu, kuinka edullisesti olemme kyenneet hoitamaan soteasiakkaamme ja vanhuksemme. Tämä perustuu lähinnä hoitoalojen mataliin palkkoihin, mutta osin myös edellä mainittuihin syihin.
Hyvinvointialueita ei perustettu rahaa tuhlaamaan vaan hoitamaan kansalaisten sairauksia ja ongelmia. Silti tärkein puheenaihe on raha eikä sillä saatavat palvelut. Kuitenkin palvelut ovat toimineet paljon paremmin kuin julkisuudessa puhutaan. Joillakin vaan on tarve jatkuvasti moittia tehtyjä ratkaisuja.
Terveydenhuollon menot ovat pääasiassa tarvike- ja palkkakustannuksia. Tarvikkeiden ja lääkkeiden hinnat määräytyvät markkinoilla, kun hyvinvointialueet kilpailuttavat hankintansa. Rajansa kaikella. Kustannuksiin on vaikea vaikuttaa, mikäli halutaan laatua.
Palkkakustannusten kehitys on kiinni tehdyistä työ- ja virkaehtosopimuksista sekä työntekijämäärästä. Edellisellä neuvottelukierroksella palkankorotukset olivat huomattavia. Työntekijöiden määrä on alalle koulutettavien ja sieltä poistuvien ero. Poistuvia on ollut liikaa ja on jouduttu käyttämään ostopalveluja kovalla hinnalla. Esimerkiksi lääkäreiden koulutusmääriä on päätetty juuri lisätä, koska lääkäreistä on pula. Tuntuu järjettömältä kouluttaa lisää lääkäreitä, jos heidän palkkoihinsa ei ole varaa.
Kuten Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen on sanonut: ”Valtion tulee lopultakin herätä siihen, miten terveydenhuollon kustannukset syntyvät ja miten niistä voidaan edes teoriassa säästää. Tarkasteltaessa OECD-maiden kustannuskehitystä vuosina 2000–2020 ovat asukaskohtaiset inflaatiokorjatut menot Suomessa kasvaneet 2,6 prosenttia vuodessa. OECD-maissa keskimäärin kasvu oli 4,3 % vuodessa, Tanskassa 2,7 %, Norjassa 3,4 % ja Ruotsissa 4,2 %. Syynä on pääasiassa lääketieteen kehittyminen. Sairauksia osataan hoitaa paremmin kuin ennen, mutta tällä on hintalappunsa.”
Jari Välimäki
aluevaltuutettu (kesk.)