Ensi viikolla loppuu kesäloma ja paluu arkeen alkaa monella.
Jotkut siirtyy seuraavalle luokalle, osa aloittaa koulutiensä. Monissa perheissä on jo käyty reppuostoksilla ja koulumatkan kulkemista on harjoiteltu moneen kertaan. Vanhemmille lapsen koulunaloitus on vähintään yhtä jännittävää kuin lapselle.
Joillekin aloittavalle ekaluokkalaiselle koulunkäynti on jo tuttua, koska eskarin aikana on tehty monia asioita yhdessä koululaisten kanssa.
Silti uusien luokkakavereiden ja opettajan kohtaaminen on jännittävä paikka. Jokainen meistä varmasti muistaa ensimmäisen opettajansa.
Koulu on muuttunut niistä ajoista, kun nykyisten ekaluokkalaisten vanhemmat olivat koulussa. Opetusta pyritään järjestämään siten, että jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus saada juuri itselleen oikeanlaisia haasteita. Oppimisen iloa ei synny, jos kaikki on liian vaikeaa tai liian helppoa.
Kaikissa tapauksissa yhtä tärkeää on turvallinen ja positiivinen aloitus tulevalle lukuvuodelle. Yhdenkään oppilaan ei kuuluisi mennä koulunpenkille peläten kiusaamista tai kokien ahdistusta.
Kaikki meistä kantavat kortensa kekoon omalla toiminnallaan, ja olkoon korsi mieluummin rakenteita tukeva kuin horjuttava. Kun koululaisilla ja henkilökunnalla on yhdessä tahtoa löytää toimivia ratkaisuja ja paperilla hyvät strategiat saadaan käytäntöön, ollaan jo paremmissa lähtökohdissa. Tämä kuitenkin vaatii meiltä yhteisönä armollisemman ja tasa-arvoisemman ilmapiirin luomista sekä ylläpitämistä.
Useimmat meistä ajattelevat, että muiden kiusaaminen ja loukkaaminen on ehdottomasti väärin. Ryhmässä saattaa kuitenkin käyttäytyä tavalla, jota ei itsekään hyväksy. Miksi joskus sitten on vaikea toimia niin kuin tietäisi oikeaksi?
Jokainen meistä haluaa tuntea itsensä hyväksytyksi ja kuuluvansa porukkaan. Niinpä toimintaamme ryhmässä ohjaavat tulkintamme siitä, millaisen toiminnan oletamme olevan hyväksyttyä.
Usein ryhmässä esiintyy myös virheellisiä olettamuksia siitä, millainen käyttäytyminen on hyväksyttyä ja toivottavaa. Vaikka kukaan porukassa ei oikeastaan hyväksyisi kiusaamista, he kuvittelevat kaikkien muiden hyväksyvän tai jopa pitävän kiusaamista hauskana. Tällaisen joukkoharhan purkamiseksi tarvitaan rohkeita tyyppejä, jotka uskaltavat sanoa ääneen, että muiden kiusaaminen tai muille naureskelu ei ole hauskaa.
Jos sinusta tuntuu, että ryhmän painetta on vaikea vastustaa, voi asiaa ottaa puheeksi esimerkiksi kahden kesken jonkun muun ryhmään kuuluvan kanssa. Yhdessä voi olla helpompi tuoda isommassakin porukassa ilmi, että haluaa kiusaamisen ja loukkaavan kohtelun loppuvan. Esimerkiksi Puistokadun koululla on tukioppilastoimintaa, josta voi hakea apua myös.
Janina Väänänen