Elämänvaiheeni pienen vauvan äitinä on taas tuonut neuvolapalvelut lähemmäksi arkea.
Äitiys- ja lastenneuvolaa voi hyvällä syyllä pitää terveydenhuoltomme kruununjalokivenä. Historia ulottuu Arvo Ylppöön asti, sadan vuoden taakse. Laajasti toiminta levisi kaikkien suomalaisten parhaaksi sotien jälkeen.
Neuvolan perusajatuksessa on paljon nerokasta; esimerkiksi se, että valtion antaman äitiysavustuksen eli tuttavallisemmin äitiyspakkauksen saaminen on kytketty neuvolassa käymiseen vauvan odotusaikana. Tämä oivallus on vaikuttanut monen raskauden kulkuun tässä maassa.
Yhä tänäkin päivänä parhaimmillaan odottavien äitien tai vaikkapa leikki-ikäisten lasten neuvolakäynnillä syntyy terveydenhoitajan ja vanhemman välille luottamuksen ilmapiiri, jossa huolia lapsesta, omasta jaksamisesta tai parisuhteesta kyetään jakamaan paremmin kuin missään muualla.
Itse ainakin olen saanut tämänkin pienen vauvan ensitaipaleella paljon apua neuvolasta vaikkapa imetykseen tai muihin käytännön asioihin. Kiitos siitä. Neuvola on siis nimensä mukaisesti neuvomista – ja todellista ennaltaehkäisevää terveystyötä.
Vuosikymmenten saatossa neuvolatoiminnan perusajatus on pysynyt ennallaan, mutta palvelu elää myös ajassa. Iso muutos aikanaan on ollut se, miten myös isät on otettu mukaan vauvan odotuksen seurantaan.
Mutta tuoreempiakin, pieniä muutoksia on havaittavissa. Nostan tästä pari esimerkkiä. Ollessani perheistä ja peruspalveluista vastaava ministeri Sipilän hallituksessa neuvoloissa ryhdyttiin jakamaan kirjakasseja perheille. Toiminta on jatkunut ja se on vahva vastareaktio huolestuttaville uutisille lasten lukutaidon ongelmiin. Samalla se on viesti vanhemmille iltasatujen ja yhteisten lukuhetkien merkityksestä.
Toinen tuoreempi – ja ikävämpi – esimerkki neuvolan ajankohtaisesta roolista tuli vastaan nyt kuopustamme odottaessa. Neuvola jakaa vastaanotolla joditabletteja lapsiperheisiin. Se on suomalaisen yhteiskunnan käytännön varautumistyötä, johon tietysti Ukrainan sota on laajasti vaikuttanut. Neuvola toimii tässäkin kanavana kansanvalistustyölle.
Koska neuvolan nerokkuus on hyväksi havaittu pikkulapsiperheiden palveluna, olisi perusteltua pohtia, pitäisikö vastaava ennaltaehkäisevä tuki olla saavutettavissa myös kouluikäisten lasten ja teinien vanhemmille. Siinä elämänvaiheessa kun monesti vanhemmuus on lujilla, kasvatustyö vaativaa ja moni vanhempi etsii epäröiden tietoa vaikkapa vain sosiaalisen median palstoilta.
Isompien lasten kanssa ei apua enää tarvita niinkään painon ja pituuden mittaamiseen, vaan vaikkapa nuorten mielenterveyden haasteisiin tai kipuilevaan murrosikään.
Tilastot osoittavat myös kasvavan lastensuojelun tarpeen nimenomaan nuorten kohdalla. Vaikka valtion ja hyvinvointialueiden rahat ovat tiukilla, tähän satsaamista kannattaisi kokeilla.
Kodeissa tapahtuu tärkein kasvatustyö ja kaikki tuki sille on kuin rahaa pankkiin laittaisi.
Annika Saarikko
aluevaltuutettu (kesk.)