Noin viikon ajan olympialaisissa kilpaileva algerialaisnyrkkeilijä Imane Khelif on ollut kohtuuttoman kohun keskellä. Kohu liittyy Khelifin sukupuoleen, josta liikkuu epätosia huhuja suunnilleen yhtä paljon kuin lääketieteellisistä faktoista.
Sukupuoli on monille liian monimutkainen käsite ymmärtää. Yksinkertaisesti sosiaalisia ja biologisia sukupuolia ei ole vain kaksi. Jos joku väittää, että biologisia sukupuolia on vain kaksi, todistaa hän vain oman tietämättömyytensä. Suomessakin syntyy Unicefin mukaan vuosittain noin 250–850 intersukupuolisena. Tällöin heidän sukuelimistä ei voi päätellä sukupuolta tai esimerkiksi kromosomeissa on poikkeuksia. Intersukupuolisuus voi ilmetä myös murrosiässä, tai jotkut voivat elää koko elämänsä tietämättä, että he ovat intersukupuolisia.
Myös algerialaisnyrkkeilijä on intersukupuolinen. Asiantuntijat ovat sanoneet, että hänet on syntymän hetkellä tai hyvin pian sen syntymän jälkeen määritelty kehon ulkoisten ominaisuuksien perusteella tytöksi. Hänellä on tytön tai naisen paperit, ja hän on myös kasvanut ja häntä on kasvatettu sosiaalisesti tyttönä. Hänellä on hieman suurempi testosteronituotanto, mutta niin myös monella muulla urheilijalla on poikkeuksellisia ja “epäreiluja” kehonpiirteitä. Esimerkiksi Michael Phelps omaa normaalia suuremman sylivälin, joka auttaa uinnissa huomattavasti.
Vaikka kohu on ollut oikeastaan perusteetonta, silti tämä naisnyrkkeilijä on joutunut joissain määrin kestämään jopa enemmän kritiikkiä kuin olympialaisissa kisaava raiskauksesta tuomittu hollantilainen mies. Tietysti alkuun myös tästä hollantilaisesta miehestä, Steven van de Veldestä puhuttiin ja uutisoitiin. Olen kuitenkin nähnyt hyvin monia vaikuttajia ja keskusteluja, joissa keskitytään vain naisnyrkkeilijä Khelifiin.
Van de Velde on tuomittu kolmesta lapsenraiskauksesta neljän vuoden ehdottomaan vankeuteen, josta hänet vapautettiin jo yhden vuoden jälkeen. Uhri oli 12-vuotias brittiläinen tyttö. Hollannin olympialaiskomitean mukaan urheilijan tekemät rikokset eivät ole tarpeeksi suuri peruste hylkäykselle. Hän saa myös majoittua erilleen muista, eikä hänen tarvitse antaa haastatteluita, jotta hän saisi olla rauhassa. Samalla biologisen naisen täytyy vastata erittäin henkilökohtaisiin kysymyksiin sosiaalisessa mediassa ja haastatteluissa.
Se, että nainen lyö naista kilpailussa, jossa on tarkoitus lyödä toista, onkin monessa keskustelussa ollut suurempi ongelma kuin kolmen tyttölapsen raiskaus. Naisten ja tyttöjen kaltoinkohtelu on näin monille ongelma vain silloin, kun se palvelee omaa agendaa.
Naisten oikeuksista “välitetään” ainoastaan silloin, kun sen perusteella voidaan syrjiä muita sukupuolia.
Mona Lehto